‹ Takaisin

DIALOGIA ETSIMÄSSÄ

 

Tässä sarjassa kuullaan eri metsätoimijoiden näkemyksiä 

ja pyritään yhteisymmärrykseen

 

Teksti ja kuvat: Jaana Kanninen

 

Ympäristöaktivisti Ida Korhonen uskoo, että ihmiskunta oppii nöyrtymään luonnon edessä, yksinkertaistamaan elämäänsä ja tinkimään kuluttamisesta. Nykyistä vähempi kuluttaminen ei ole hänen mielestään uhraus, vaan jonkun ihanan uuden luomista.

 

Stansvikin kilpikaarnaiset männyt ovat satoja vuosia vanhoja. Kuva: Jaana Kanninen

 

"Luonnolta ei saisi pyytää enempää kuin se pystyy antamaan"

Jaana Kanninen

Tapaan Ida Korhosen Stansviksin metsässä Itä-Helsingissä. Hän on tullut tapaamaan aktivistiystäviään, ja on hänellä itselläänkin yhteinen historia Stansvikin metsän kanssa. ”Tämä on uskomattoman tärkeä paikka, on kuin tulisi vanhan ystävän luo. Vaikka on tämä metsä aiheuttanut huoltakin. Metsä on vielä pystyssä vain, koska paikalliset ihmiset, luonnonsuojelu- ja asukasyhdistykset, ovat jaksaneet puolustaa metsää vuosikymmenien ajan”.

 

Stansvikin metsän puolustaminen on todella kestänyt yli kaksi vuosikymmentä. Ida Korhonen tuli mukaan vuonna 2021, jolloin näytti siltä, että metsän varjeleminen kaupungin rakennustahtoa vastaan on mahdotonta. Mutta toisin kävi, ja ikivanhaa metsää tuhoava asemakaava lähetettiin uudelleen valmisteluun kaupungin hallintoon. Kaava tulee tällä tietoa uuteen poliittiseen käsittelyyn ensi syksynä. Kaupunki on kuitenkin alkanut jo rakentaa viiden uuden kadun verkostoa, josta osa tulee metsään. Puiden kaato ja louhintatyöt aloitettiin helmi-maaliskuun vaihteessa, eivätkä paikalla olleet aktivistit pystyneet estämään sitä.

 

Jo syksyllä 2023 puita alettiin kaataa suunniteltujen katujen alta, vaikka paikalla oli kymmeniä aktivisteja. Rakennustyöt keskeytettiinkin kahden päivän päästä, mihin vaikutti aktivistien läsnäolon lisäksi alueelta löytynyt vesilain suojelema luontotyyppi, noro. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti noro tulee ennallistaa.

Tärkeintä on kuitenkin, että suurin osa satumaisesta metsästä on yhä pystyssä, sanoo Ida Korhonen. ”Tämä on ollut yhtä vuoristorataa: välillä tuntuu, että metsä menetetään, sitten taas on saatu joku osavoitto.”

Puita kaadettiin tulevan katuverkoston tieltä helmikuun lopussa. Kuva: Elina Seimola

Viha ja suru ajavat toimintaan

Ida sanoo tuntevansa välillä voimakasta ahdistusta ilmasto- ja luontokriisin vuoksi. Mutta vielä sitäkin enemmän hän tuntee vihaa ja surua. Hän sanoo olevansa vihainen varsinkin nykyiselle sukupolvelle, joka on tiennyt jo pitkään ilmastonmuutoksen tuhoavasta voimasta, mutta ei ole tehnyt mitään sen estämiseksi. ”Minä olen ajatellut, että jos kerran luonto on antanut meille näin paljon, me olemme velkaa luonnolle. En ymmärrä, miten ihmiset eivät käsitä sitä. Olemme saaneet rakentaa tällaisen hyvinvointiyhteiskunnan luonnon kustannuksella. Tottakai siitä on syntynyt ekologista velkaa.”

 

Viha kanavoituu toiminnaksi luonnon puolesta. Ja toiminta helpottaa oloa. Ida onkin ollut mukana estämässä hakkuita eri puolilla Suomea sekä kartoittamassa vanhoja metsiä. Toisaalta Ida sanoo, että surua ja vihaa ei pitäisi paeta. Häntä kauhistuttaa ajatus, että hän ei tuntisi vihaa ja ahdistusta luonnon tuhoamisesta. ”Nehän ovat juuri niitä tunteita, joita luonnon tuhoamisen pitäisikin meissä herättää”.

 

25-vuotias Ida Korhonen on myös opiskellut Helsingin yliopistossa metsätieteitä, mutta hän päätti jättää opinnot kesken. Syynä oli se, että yliopistolla on ihmisoikeuksia polkevan Israelin kanssa yhteyksiä. Mutta myös siksi opinnot jäivät, että ne eivät kovin puuntuotantokeskeisinä vastanneet hänen arvojaan. ”Koen, että aktivistina minulla on enemmän työkaluja vaikuttaa”.

 

Julkisen vallan metsät suojeltava ensin

Ida Korhosella on selvä käsitys siitä, miten metsäluonnon pelastamisessa suuremmalta tuholta pitäisi edetä. Kiireellisintä on valtion vanhojen metsien suojeleminen. Sitten seuraa muiden julkista valtaa käyttävien tahojen metsien suojeleminen. Tämä sisältää kunnat, seurakunnat, mutta myös suuria voittoja keräävät metsäfirmat. Yksityismetsiäkin pitää hänen mielestään suojella, mutta siinä on tärkeää korvata taloudelliset menetykset metsänomistajille, että kaikki tapahtuisi oikeudenmukaisesti.

 

Ida pahoittelee sitä, että maamme hallitus näyttää päästävän käsistään loistavan tilaisuuden suojella vanhat metsät, kun EU:sta tuli tällainen määräys. ”Sitä ei haluttu tehdä, ja nyt on paskat kriteerit, jotka ei suojele paljon mitään”. Vanhojen metsien kriteerien määrittely on vielä kesken, mutta hallituksen kannanotot viittaavat siihen, että kriteereistä tulee niin tiukat, että suojeltavaa jää kovin vähän.

 

Ida luettelee muitakin keinoja metsien tilan parantamiseksi: Hakkuita pitäisi vähentää tuntuvasti, ja metsien käsittelyä muuttaa avohakkuista jatkuvan kasvatuksen suuntaan.

 

Mutta tärkeintä kaikesta on vähentää kulutusta ja tuotantoa, ihmiskunnan on yksinkertaistettava elämäänsä. ”Se ei ole kurjaa luopumista, vaan ihanaa uuden luomista. On hyvä elää sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka ymmärtävät, että luonnolta ei saa pyytää enempää kuin se pystyy antamaan. Ja että se on mahdollista”.

Stansvikin upeaan rantaan on suunniteltu vähintään kevyen liikenteen väylää. Kuva: Jaana Kanninen