Tunnuskuvat on piirtänyt taiteilija, ekologinen neuvonantaja FT Susu Rytteri
"Metsäkissa Nyt"
"Metsäkissa 2044"
Metsäkissa Nyt esittää laihan, takkuisen ja pelokkaan kissan, joka on pöydällä vasten tahtoaan ja valmis pakenemaan. Metsäkissa 2044 esittää hyvinvoivan, tuuheaturkkisen kissan, joka istuu itsevarmana ja tyytyväisenä pöydällään, kehräten.
Susu Rytteri, Muste, paperille, 2024
Kuva: Elokapina / Extinction Rebellion Finland
Eduskuntatalon pylväiden maalaaminen oli poliittista katutaidetta
Jaana Kanninen
Elokapinan ja ruotsalaisen Återställ Våtmarker -järjestön tempaus kesti vain hetken. Aamulla kahdeksan aikaan alkanut performanssi loppui siihen, että sekä suomalaiset että ruotsalaiset aktivistit otettiin kiinni ja vietiin selliin. Alkoi nopea pesuoperaatio vallan keskeisimmän linnakkeen pylväiden puhdistamiseksi punaisesta väristä.
Mutta performanssi saavutti todellisen voimansa vasta silloin, kun punainen väri alkoi valua eduskuntatalon rappusia pitkin pesuveden mukana. Vesiliukoinen väri muuttui katsojiensa silmissä vereksi.
Sitä puhdistajat tuskin olivat tarkoittaneet, mutta se syvensi taiteellisen performanssin viestiä, osin suunnittelijoidensa tarkoittamatta sitä. ”Olimme kyllä hakeneet mahdollisimman tunteita herättävää kuvaa, jossa porvarillista valtaa huokuva estetiikka yhdistyy tavallisten kansalaisten vaatimuksiin”, kuvailee tempausta suunnitellut elokapinallinen. Hän ei esiinny tässä omalla nimellään, vaan julkisuudessa esiintyvät itse tempauksen toteuttajat. ”Punainen sinänsä oli itsestään selvä valinta maalin väriksi, mutta enemmänkin, koska se on näyttävä väri, ja sitä on aina käytetty muun muassa kalliomaalauksissa”.
Punainen väri oli maissitärkkelykseen sekoitettua vesiliukoista väriä, jonka tavoitteena ei ollut turmella eduskuntatalon pylväitä. ”Me haluamme suojella elämää, eikä merkkirakennusten tuhoaminen sisälly tähän”, sanoo tempauksen suunnittelija.
Kuva: Elokapina / Extinction Rebellion Finland
Tempaus sai osakseen ennen kuulumattoman paljon huomiota, aivan kuten aktivistit olivat tarkoittaneet. ”Tavoiteltiin reaktiota, ja sellainen saatiin. Siksi mentiin suoraan syvään päätyyn, vallan suurimpaan symboliin”, sanoo suunnittelija. Aktiosta tehty video on levinnyt ympäri maailman, se on saanut yli miljardi katselukertaa verkossa.
Tältä osin tempaus siis saavutti tavoitteensa. ”Nyt varmasti kaikki suomalaiset tietävät, että valtionyhtiö Neova nostaa turvetta paitsi Suomessa myös Ruotsissa”, sanoo hankkeen suunnittelija. Hän lisää, että jos olisi tehty mielenosoitus Neovan pääkonttorilla Jyväskylässä tai tavanomainen liikenteen pysäyttävä mielenosoitus, siitä olisi kirjoitettu pieni uutinen paikallislehteen. Nyt asia sai suurta julkisuutta, ja julkisuus jatkuu yhä, kun oikeudenkäynti aktivisteja vastaan on meneillään. Esitutkinta on päättynyt, missä poliisi tutki tekoa törkeänä vahingontekona ja kokoontumisrikkomuksena. Lisäksi epäillään rakennussuojelurikosta.
Aktiossa mukana ollut Arto sanoo, että rakennussuojelurikos tuntuu liioittelulta, sillä eduskuntatalon pylväisiin ei jäänyt mitään paljaalla silmällä nähtävää haittaa. Kokoontumisrikkomusta hän ei näe tapauksessa lainkaan, mutta toivoo, että vahingonteon törkeys putoaisi pois prosessin edetessä. Nimittäin törkeästä vahingonteosta on tuomiona vankeutta – joko ehdollista tai ehdotonta. ”Jouduin lupaamaan tyttärelleni, että en kolmeen vuoteen osallistu sellaisiin tekoihin, joista voi olla seurauksena vankeutta”, hän sanoo.
Muutoin hän ei kadu mukana oloaan, vaan päinvastoin sanoo, että osallistuisi vastaavaan uudestaankin. Hän on yksi yhdeksästä syytetystä, joista kuusi on ruotsalaisia ja kolme suomalaisia. Itse aloite hankkeeseen tuli alun perin ruotsalaisilta.
Arto lisää, Arto lisää, että punainen väri pylväissä oli myös symbolinen muistutus siitä, että elämäntavan pitää muuttua. Näinollen olisi ollut järkevää jättää pylväisiin väriä muistutuksena. Mutta näin ei tapahtunut. Päinvastoin, puhdistustoimiin on käytetty järkyttävä määrä rahaa – tähän mennessä on arvioitu puhdistustöiden maksavan vähintään 30 000 euroa. ”Ainakaan eivät ole yrittäneet tehdä sitä mahdollisimman halvalla”, sanoo Arto.
Elokapinan kriminalisointiyritykset laantuivat ainakin hetkeksi
Lisäksi eduskuntatalotempaus vauhditti aikeita kriminalisoida Elokapina. Parissa päivässä yli 100 000 ihmistä allekirjoitti sen sisältöisen kansalaisaloitteen, ja perussuomalaiset ministerit alkoivat tutkia mahdollisuuksia muuttaa kokoontumislakia siten, että Elokapinan toiminta tulisi mahdottomaksi. Tämän jälkeen syyttäjälaitos ja poliisihallitus ovat kuitenkin todenneet, että Elokapinan toiminta mahtuu demokratian sisälle, eikä perusteita sen lakkauttamiseen ole.
Kokeeko Elokapina, että uhka on väistynyt? Eduskuntatalon aktion suunnittelija vastaa muistuttamalla, että ei tarvitse mennä kovin kauas maamme ulkopuolelle, kun nähdään ympäristöaktivismin rajoittamista erilaisin lakimuutoksin. Näin on tapahtunut muun muassa Britanniassa.
Hän pelkää, että ilmastokriisin edetessä moni valtio saattaa vielä luisua kohti fasismia ja miettii, mitä silloin tapahtuu kansalaisyhteiskunnalle. ”Pelkäänpä, että vielä minun elinaikanani nähdään fasismin ja vapaan kansalaisyhteiskunnan välinen yhteenotto erilaisissa muodoissaan”, sanoo 39-vuotias aktivisti.
Voiko tällaisella niin monia puhuttaneella performanssilla muuttaa yhteiskuntaa? Neovasta sanotaan, että kyllähän tästä tuli heille mainehaittaa, mutta turpeennostoon Elokapinan ja Återställ Våtmarkerin performanssi ei ole vaikuttanut mitään. Neovan tiedotusjohtaja Ahti Martikainen kertoo, että Neovalla on tällä hetkellä Suomessa 20 000 hehtaaria turvetuotannossa ja Ruotsissa noin 5 000 hehtaaria. Neova oli nimeltään Vapo aina vuoteen 2021 saakka, jolloin se muutti nimensä Neovaksi.
Eduskuntatalon turveperformanssin suunnittelija menee miettiväiseksi, kun kysyn häneltä, voiko näyttävällä performanssilla muuttaa maailmaa. ”Helkkarin hyvä kysymys”. Hän on sitä mieltä, että nyt on pakko tehdä jotain muuta kuin vain marssia perinteisissä mielenosoituksissa, jotta ihmisten tietoisuus elonkehämme kriisistä kasvaisi. ”Parempaakaan tietä ei ole. Siksi nyt tehdään näin”.
Juttu julkaista 15.2.2025 Uusi Sivu -verkkojulkaisussa