Metsäkissa

Metsäkissa2044-hankkeen vetäjä Jukka Ilmonen kutsuu itseään hankkeen "yleismetsämiesjantuseksi". Videolla Ilmonen esittelee hanketta Metsän puolella -hankkeen tilaisuudessa Helsingissä.

Monialainen asiantuntijaryhmä vie metsäsuhdetta uudelle tasolle Metsäkissa2044:n tekijäryhmään kuuluu useita asiantuntijoita: taiteilija, ekologinen neuvonantaja FT Susu Rytteri; teatteritaiteilija FT Virpi Koskela; toimittaja ja kirjailija Jaana Kanninen; somejournalisti JP (Juha-Pekka) Väisänen; väitöskirjakoulutettava ja opettaja-filosofi Aki Saariaho; kasvatustieteilijä ja professori Antti Rajala; sekä musiikintekijä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Katja Luhtala

Koneen Säätiö rahoittaa Metsäkissa2044-hanketta Metsän puolella -hankkeen kautta. Taiteen, tieteen ja journalismin tutkimushanke Metsäkissa2044 rakentaa yhteistä, utooppista tulevaisuudenkuvaa suomalaismetsistä vuoteen 2044 mennessä. Hankkeessa hyödynnetään kokemuksellisia, taiteellisia ja luovia oppimismenetelmiä metsäsuhteen uudistamiseksi ja metsän monimuotoisuuden ymmärtämiseksi. Teatterin, kuvataiteen, musiikin, filosofian ja muiden tutkimuksellisten välineiden avulla osallistujat oppivat, tutkivat ja ymmärtävät, miten ihmiset ja luonto voivat elää harmoniassa. Mukana on eri-ikäisiä ja -taustaisia ryhmiä, joita ammattitaiteilijat ja tutkijat tukevat omalla erityisosaamisellaan.

Hankkeen varsinainen tutkimusala on pedagogiikka. Tutkimme miten osallistujat muuttuvat ja kasvavat ja oppivat yksilöinä mutta myös moniulotteisena, heterogeenisenä, dialogia jatkuvasti käyvänä metsäyhteisönä. Tutkimme myös osallisuustaiteen käyttöä oppimisessa, sen muuttumisessa ja laajentumisessa.

Luomme pysyväksi rakenteeksi, paradigman kyseenalaistajaksi, toimintatavan, jossa hyvin heterogeeninen joukko yhdessä työskennellen ja ei-ortodokseja menetelmiä – kuten tunteet, kokemukset ja taide – hyödyntäen luo uutta kuvaa ja käsitystä suomalaisesta metsästä. Siis metsästä, joka ei ole vain omistukseen perustuva ja rahan tuottamiseen tarkoitettu käsite vaan tärkeä ilman ihmisen läsnäoloakin, itsenänsä ja ehkä jonakin päivänä myös tasaveroinen toimija. Opimme oivaltamaan ja luomaan konkreetteja metsäutopioita - siis todellisia muutoksen
mahdollisuuksia - jotka vuonna 2044 ovat muuttaneet nykyistä metsädystopiaa niin paljon että kaikki arvokkaat suomalaiset metsät on pelastettu ja metsissä vallitsee metsärauha, siis kaikki metsien osapuolet puunjalostajasta pikkusieppoon, sientenpoimijasta metsän omistajaan ovat tyytyväisiä.

Perushypoteesimme on että nykyinen Suomen metsissä vallitseva tila on tulosta mm. vuosikymmeniä jatkuneesta rahan ja ration liitosta, kaikki suuret linjat on perusteltu taloudella, pisa-matematiikalla ja ns. järkisyillä. Oletus on, että samoilla työkaluilla ei kyetä nykytilanteen ongelmia ratkaisemaan. Siksi haemme uusia työkaluja, konkreetteja utopioita, joilla voidaan vapauttaa ihmiset puutuneista metsäajattelumalleista.

Myös journalismi on keskeinen osa Metsäkissa 2044 -hanketta. Tarkoitus on, että hankkeen eri osa-alueet tulevat laajalti suomalaisen yleisön tietoisuuteen ja syventävät ja rikastuttavat siten maassamme käytävää metsäkeskustelua. Oivalluksia ruokitaan sekä tiedon että tunteen tasolla. Journalismi on myös vallan vahtikoira. Niinpä Metsäkissa2044- hankkeessakin journalistinen prosessi kaivaa esille vallankäytön ja metsän välisiä riippuvuuksia sekä sitä, miten ne
vaikuttavat metsiemme käyttöön, tilaan ja toisaalta käsitykseemme metsästä. Kenelle metsä kuuluu? Kuuluuko se valtiolle, yksityisille ihmisille, metsäfirmoille, vai onko metsä meidän kaikkien yhteistä omaisuutta kuulumatta kenellekään?

Digitaalinen kansalaisjournalismi yhdistää kaikki hankkeen toimijat: niin sen tutkijat, tekijät, taiteilijat kuin siitä kiinnostuneet sosiaalisen median käyttäjät. Sallimme myös yllätyksellisyyttä, toivommekin sitä. Koska kyse on osallistujien oppimisesta, emme voi ennalta tietää, miten prosessi elää, mitä opitaan ja mitä tapahtuu. Eihän utopiaryhmäläisiä ole edes vielä valittu, ja hehän tulevat vankasti vaikuttamaan oman oppimisensa subjekteina siihen mitä ja miten tapahtuu.

TAVOITTEET

Perimmäinen tavoite on antaa Suomen metsien ja ihmisten metsittyä yhdessä ja erikseen niin, että niiden rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista - ja aidosti kestävää. Etsimme ja tutkimme tiloja, ratkaisuja, oppimista, konkreetteja utopioita, joissa Suomen metsille on annettu

· itseisarvoinen asema, joka turvaa myös
· metsän luo toarvot,
· metsän toiminnan hiilinieluna ja on
· hyväksyttävissä kaikille metsän osapuolille

Em. tavoitteet ovat inklusiivisia mutta ääneen lausumattomia eli eivät vaikuta utopioiden tuottamiseen.

Hankkeen konkreettisina tuotoksina syntyy kolme kasvatustieteellistä artikkelia, kymmeniä utopiatarinoita, teatteriesitys, musiikkiperformanssi, taidenäyttely, sarjakuvia ja paljon korkeatasoista viestintää someajan nopearytmisestä sisällöntuotannosta tutkivaan journalismiin ja videotaiteeseen.

Ihmisinä meidän on kiireesti tarkasteltava uudelleen suhdettamme metsiin ja viime kädessä myös toisiimme. Nykyiset metsää koskevat keskustelut jättävät huomiotta olennaiset kysymykset, jotka koskevat ihmiskunnan paikkaa luonnossa. Ihmisen ajattelun suurin virhe, inhimillinen ylimielisyys, on ollut pitää itsemme erillään elävien olentojen systeemisestä luonteesta. Tämä verkostoissa olemisen muoto pitää palauttaa, jotta menetetyt yhteydet saadaan takaisin.

Tässä hankkeessa luomme eettisen yhteyden luontoon, joka syväekologisen etiikan kautta osoittaa, että yhteys luontoon on absoluuttinen ja itseisarvo. Lopputuloksena on tämä yhteys ja sen luoma kokonaisuus. Hankkeen tavoitteena on haastaa aikamme hallitsevat -seenit antroposeeni ja kapitaloseeni, ja korvata niiden utilitaristiset, hyväksikäyttävät arvot uudenlaisilla, kestävämmillä arvoilla. Utopia voidaan selittää myös kreikankielisten merkitysten u-topos, ei-paikka ja eu-topos, hyvä paikka avulla. Utopian ytimessä on ristiriita: toivo paremmasta yhdistyy ajatukseen vaihtoehtoisen paremman maailman mahdottomuudesta. Haluamme siis luoda ja oppia ymmärtämään ja kuvailemaan sellaisen hyvän tilan suomalaisissa metsissä joka teoriassa on mahdoton saavuttaa. Mutta metsä elää onneksi, ei teoriassa, vaan käytännössä!

‹ Takaisin

Kuva: Elokapina / Extinction Rebellion Finland

Eduskuntatalon pylväiden maalaaminen oli poliittista katutaidetta

Jaana Kanninen

Elokapinan ja ruotsalaisen Återställ Våtmarker -järjestön tempaus kesti vain hetken. Aamulla kahdeksan aikaan alkanut performanssi loppui siihen, että sekä suomalaiset että ruotsalaiset aktivistit otettiin kiinni ja vietiin selliin. Alkoi nopea pesuoperaatio vallan keskeisimmän linnakkeen pylväiden puhdistamiseksi punaisesta väristä.

Mutta performanssi saavutti todellisen voimansa vasta silloin, kun punainen väri alkoi valua eduskuntatalon rappusia pitkin pesuveden mukana. Vesiliukoinen väri muuttui katsojiensa silmissä vereksi.

Sitä puhdistajat tuskin olivat tarkoittaneet, mutta se syvensi taiteellisen performanssin viestiä, osin suunnittelijoidensa tarkoittamatta sitä. ”Olimme kyllä hakeneet mahdollisimman tunteita herättävää kuvaa, jossa porvarillista valtaa huokuva estetiikka yhdistyy tavallisten kansalaisten vaatimuksiin”, kuvailee tempausta suunnitellut elokapinallinen. Hän ei esiinny tässä omalla nimellään, vaan julkisuudessa esiintyvät itse tempauksen toteuttajat. ”Punainen sinänsä oli itsestään selvä valinta maalin väriksi, mutta enemmänkin, koska se on näyttävä väri, ja sitä on aina käytetty muun muassa kalliomaalauksissa”.

Punainen väri oli maissitärkkelykseen sekoitettua vesiliukoista väriä, jonka tavoitteena ei ollut turmella eduskuntatalon pylväitä. ”Me haluamme suojella elämää, eikä merkkirakennusten tuhoaminen sisälly tähän”, sanoo tempauksen suunnittelija.

Kuva: Elokapina / Extinction Rebellion Finland

Tempaus sai osakseen ennen kuulumattoman paljon huomiota, aivan kuten aktivistit olivat tarkoittaneet. ”Tavoiteltiin reaktiota, ja sellainen saatiin. Siksi mentiin suoraan syvään päätyyn, vallan suurimpaan symboliin”, sanoo suunnittelija. Aktiosta tehty video on levinnyt ympäri maailman, se on saanut yli miljardi katselukertaa verkossa.

Tältä osin tempaus siis saavutti tavoitteensa. ”Nyt varmasti kaikki suomalaiset tietävät, että valtionyhtiö Neova nostaa turvetta paitsi Suomessa myös Ruotsissa”, sanoo hankkeen suunnittelija. Hän lisää, että jos olisi tehty mielenosoitus Neovan pääkonttorilla Jyväskylässä tai tavanomainen liikenteen pysäyttävä mielenosoitus, siitä olisi kirjoitettu pieni uutinen paikallislehteen. Nyt asia sai suurta julkisuutta, ja julkisuus jatkuu yhä, kun oikeudenkäynti aktivisteja vastaan on meneillään. Esitutkinta on päättynyt, missä poliisi tutki tekoa törkeänä vahingontekona ja kokoontumisrikkomuksena. Lisäksi epäillään rakennussuojelurikosta.

Aktiossa mukana ollut Arto sanoo, että rakennussuojelurikos tuntuu liioittelulta, sillä eduskuntatalon pylväisiin ei jäänyt mitään paljaalla silmällä nähtävää haittaa. Kokoontumisrikkomusta hän ei näe tapauksessa lainkaan, mutta toivoo, että vahingonteon törkeys putoaisi pois prosessin edetessä. Nimittäin törkeästä vahingonteosta on tuomiona vankeutta – joko ehdollista tai ehdotonta. ”Jouduin lupaamaan tyttärelleni, että en kolmeen vuoteen osallistu sellaisiin tekoihin, joista voi olla seurauksena vankeutta”, hän sanoo.

Muutoin hän ei kadu mukana oloaan, vaan päinvastoin sanoo, että osallistuisi vastaavaan uudestaankin. Hän on yksi yhdeksästä syytetystä, joista kuusi on ruotsalaisia ja kolme suomalaisia. Itse aloite hankkeeseen tuli alun perin ruotsalaisilta.

Arto lisää, Arto lisää, että punainen väri pylväissä oli myös symbolinen muistutus siitä, että elämäntavan pitää muuttua. Näinollen olisi ollut järkevää jättää pylväisiin väriä muistutuksena. Mutta näin ei tapahtunut. Päinvastoin, puhdistustoimiin on käytetty järkyttävä määrä rahaa – tähän mennessä on arvioitu puhdistustöiden maksavan vähintään 30 000 euroa. ”Ainakaan eivät ole yrittäneet tehdä sitä mahdollisimman halvalla”, sanoo Arto.

Elokapinan kriminalisointiyritykset laantuivat ainakin hetkeksi

Lisäksi eduskuntatalotempaus vauhditti aikeita kriminalisoida Elokapina. Parissa päivässä yli 100 000 ihmistä allekirjoitti sen sisältöisen kansalaisaloitteen, ja perussuomalaiset ministerit alkoivat tutkia mahdollisuuksia muuttaa kokoontumislakia siten, että Elokapinan toiminta tulisi mahdottomaksi. Tämän jälkeen syyttäjälaitos ja poliisihallitus ovat kuitenkin todenneet, että Elokapinan toiminta mahtuu demokratian sisälle, eikä perusteita sen lakkauttamiseen ole.

Kokeeko Elokapina, että uhka on väistynyt? Eduskuntatalon aktion suunnittelija vastaa muistuttamalla, että ei tarvitse mennä kovin kauas maamme ulkopuolelle, kun nähdään ympäristöaktivismin rajoittamista erilaisin lakimuutoksin. Näin on tapahtunut muun muassa Britanniassa.

Hän pelkää, että ilmastokriisin edetessä moni valtio saattaa vielä luisua kohti fasismia ja miettii, mitä silloin tapahtuu kansalaisyhteiskunnalle. ”Pelkäänpä, että vielä minun elinaikanani nähdään fasismin ja vapaan kansalaisyhteiskunnan välinen yhteenotto erilaisissa muodoissaan”, sanoo 39-vuotias aktivisti.

Voiko tällaisella niin monia puhuttaneella performanssilla muuttaa yhteiskuntaa? Neovasta sanotaan, että kyllähän tästä tuli heille mainehaittaa, mutta turpeennostoon Elokapinan ja Återställ Våtmarkerin performanssi ei ole vaikuttanut mitään. Neovan tiedotusjohtaja Ahti Martikainen kertoo, että Neovalla on tällä hetkellä Suomessa 20 000 hehtaaria turvetuotannossa ja Ruotsissa noin 5 000 hehtaaria. Neova oli nimeltään Vapo aina vuoteen 2021 saakka, jolloin se muutti nimensä Neovaksi.

Eduskuntatalon turveperformanssin suunnittelija menee miettiväiseksi, kun kysyn häneltä, voiko näyttävällä performanssilla muuttaa maailmaa. ”Helkkarin hyvä kysymys”. Hän on sitä mieltä, että nyt on pakko tehdä jotain muuta kuin vain marssia perinteisissä mielenosoituksissa, jotta ihmisten tietoisuus elonkehämme kriisistä kasvaisi. ”Parempaakaan tietä ei ole. Siksi nyt tehdään näin”.

Juttu julkaista 15.2.2025 Uusi Sivu -verkkojulkaisussa