‹ Takaisin

Susu Rytteri. Kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen

 

Toimittaja Jaana Kanninen:

+

Hyönteisperspektiivi on auttanut Susu Rytteriä kehittämään empatiataitojaan

 

Susu Rytteri on Metsäkissa2044-hankkeen ekologinen neuvonantaja ja samalla kuvataiteilija. Hän on filosofian tohtori ja väitellyt muuttuvien sääolojen vaikutuksista perhosten liikkumiseen, selviytymiseen ja kannanmuutoksiin. Susu kuvaa hyönteisiä mielellään myös kuvataiteilijana. ”Ne ovat esteettisesti kiehtovia, erittäin monimuotoisia ja usein varsin kummallisen näköisiä otuksia.”

 

Väitöstutkimuksessaan Rytteri tutki erityisesti pikkuapolloa ja täpläverkkoperhosta. Molemmat lajit ovat uhanalaisia. Uudeltamaalta kadonnut pikkuapollo istutettiin vuonna 2000 Porvoon Stensböleen, missä sen esiintymistä on seurattu. Manner-Suomesta sukupuuttoon kuollut täpläverkkoperhonen puolestaan elää Ahvenanmaalla satojen pienialaisten ketojen muodostamassa verkostossa. Se on yksi maailman tunnetuimmista ja tutkituimmista populaatiobiologisten teorioiden ja mallien kehittämiseen käytetyistä 
"luonnonlaboratorioista".

 

Susu Rytterin väitöstutkimuksissa selvisi muun muassa, että aikuiset perhoset hyötyvät ilmaston lämpenemisen mukana lisääntyvistä hellepäivistä, mutta talvien ja keväiden lämpeneminen voi olla perhosille kohtalokasta.

 

Susu Rytteri, miten hyönteiset tulivat sinun elämääsi?

- Olen aina ollut eläinihminen, jo varhaislapsuudessa mielenkiintoni kohdistui kaikkeen koirista kaloihin ja sammakoihin. Olin ala-asteella, kun viisivuotias pikkuveljeni alkoi keräillä perhosia. En koskaan oikein innostunut hyönteisten tappamisesta, mutta opin veljeni kokoelman kautta tuntemaan yleisimmät perhoset. Samalla kiinnostuin siitä, millaisilla 
paikoilla eri perhoslajit viihtyvät ja millä kasveilla ne ruokailevat.

- Lukioiässä osallistuin Suomen ympäristökeskuksen Maatalousympäristön päiväperhosseurantaan. Silloin opin standardoitujen tutkimusasetelmien ja tutkimusaineistojen keräämisen perusteet. Hyönteiset ja luonnon tutkiminen ovat siis kulkeneet elämässäni käsi kädessä lapsuudesta saakka.

Millä tavalla hyönteisperspektiivi on muuttanut omaa maailmankuvaasi?

- Hyönteisten asemaan eläytyminen ja pyrkimys hahmottaa maailmaa niiden näkökulmista on auttanut minua ymmärtämään paremmin erilaisia näkökulmia 
- myös toisten ihmisten ja muiden, meitä enemmän muistuttavien eläinten. Tämänkaltainen empatiakyky on voima, joka voisi tehdä maailmasta nykyistä paremman paikan. Ajattelen, että ihmisten pitäisi keskittyä elämässään vähemmän itseensä ja kehittää tietoisesti empatiataitojaan.

- Hyönteiset elävät hyvin erilaisissa mittakaavoissa kuin me ihmiset. Perhosentoukan elinpiiri voi olla muutaman neliömetrin laajuinen. Tällöin yksittäisetkin elinympäristön pienilmastoa muokkaavat asiat, kuten lämpöä varaava kivi tai varjostava pensas, voivat muuttaa koko toukan elämän. Toisaalta jotkin perhoslajit voivat aikuisvaiheessa vaeltaa jopa tuhansia kilometrejä. Tällöin ne kokevat asioita, joita minun on vaikeaa edes kuvitella. Uskon, että pyrkimys hahmottaa erilaisia näkökulmia ja mittakaavoja tekee meistä tarkkanäköisempiä ja tarjoaa hyödyllistä aivojumppaa.

Millä tavoin hyönteisperspektiivi on mukana Metsäkissa-hankkeessa?

- Hyönteisperspektiivi on mukana Metsäkissassa pitämieni työpajojen kautta. Työpajojen osallistujat pääsevät pohtimaan, miten metsä näyttäytyy erilaisille siellä asuville hyönteisille. He myös tekevät omaa taidetta hyönteisperspektiivistä käsin. Konkreettista lisäarvoa hankkeeseen tulee siitä, että saamme nauttia heidän oivaltavista teoksistaan, jotka avaavat toivottavasti uusia näkökulmia myös meille, jotka koemme heidän taidettaan.

- Toivon hyönteisperspektiivin auttavan meitä huomaamaan hyönteiset ympärillämme ja katsomaan maailmaa myös niiden näkökulmasta, vähemmän itsekeskeisesti. Tosiasia kuitenkin on, että valtaosa meistä - maailman eläimistä - on hyönteisiä. Jos maailma olisi demokratia, hyönteiset muodostaisivat enemmistöhallituksen.

- Haluan herättää ihmiset pohtimaan, miksi jonkun näkökulmaa pidetään toisen näkökulmaa arvokkaampana ja miksi meidän on niin vaikeaa asettua vaikkapa kirjanpainajan asemaan. Kuinka voimme sanoa, että kirjanpainaja on metsätuholainen, vaikka tuhoamme itse moninkertaisen määrän metsää kirjanpainajaan verrattuna? Kirjanpainajan 
aiheuttamat "tuhot" ovat myös monipiippuinen asia, koska ne tuottavat paljon kuollutta puuta, joka on välttämättömyys metsäekosysteemin toiminnalle. Jos kirjanpainaja on lukuisten muiden eliölajien kannalta hyödyllinen ja vain ihmisen metsistä saaman taloudellisen tuoton kannalta haitallinen, onko perusteltua pitää sitä haittaeläimenä?

Mitä me tavalliset ihmiset voisimme tehdä, jotta hyönteiset voisivat 
paremmin?

- Tämä onkin monitahoinen aihe. Eniten ja konkreettisimmin hyönteisiä voivat auttaa ne, joilla on omaa maata. Pihalla tai puutarhassa kannattaa kasvattaa mahdollisimman paljon erilaisia kukkivia kasveja ja 
luonnonkasveja, jotka tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja muille kasvinsyöjähyönteisille. Monimuotoisen kasvillisuuden lisäksi muut rakenteet, kuten vaihtelevat maanmuodot, kivimuurit ja lammikot luovat hyönteisten tarvitsemia pienilmastoja. Vanhojen hirsirakennusten eteläseinät ja paahteiset hiekkamaat tarjoavat tärkeitä pesäpaikkoja monille pistiäisille.

- Maa- ja metsätalouden harjoittajat ovat tietysti avainasemassa hyönteisten pelastamisessa. Soiden ennallistaminen ja ojittamatta jättäminen, lahopuun lisääminen metsiin, vanhimpien puiden suojelu ja metsien jatkuva kasvatus, arvokkaiden metsälaikkujen täysi suojelu, maatalouden perinnebiotooppien hoito laiduntamalla ja niittämällä, eläintuotannon vähentäminen, kesantojen ja muiden viljelemättömien alojen lisääminen maatalousmaille, viljelyn monipuolistaminen ja siirtyminen 
luomuviljelyyn sekä luomuviljelystä tuttujen luontopohjaisten ratkaisujen yleistyminen tavanomaisessa viljelyssä ovat esimerkkejä siitä, millaiset toimet auttavat hyönteisiä.

- Hyönteisten tilannetta voi parantaa epäsuorasti myös kulutustottumuksillaan. Koska kaikki luonnonvarojen kuluttaminen aiheuttaa luonnonvaraisten eliöiden elinympäristöjen tuhoutumista, kannattaa välttää turhaa kuluttamista ja hävikin aiheuttamista. Osta siis mahdollisimman vähän vaatteita ja tavaraa, syö mielellään kasvipohjaista ja luomutuotettua ruokaa. Jos syöteläintuotteita, osta ne suoraan luomu- ja luonnonlaidunlihan tuottajilta.