Tieteentekijöiden viesti koskien Suomen metsiä on vahva ja yksituumainen.

Silti, päättäjiltä tulee vastauksia tyyliin "mutsis oli ilmastonmuutos" tai "homotiaisia on muutenkin liikaa". Teot ovat samaa luokkaa.

Jos puhutaan tunteista tai arvoista, ovat ääripäät kaukana toisistaan.

Minä koen metsän eliönä jolla on myös itseisarvo ja joka ansaitsisi oikeussubjektin aseman. Se toinen näkee metsän vertikaalisena puupinona jolla on vain rahallinen arvo.

Jos istuisimme 10 vuotta ja keskustelisimme kahvikupin tai olutlasin ylitse, lähentyisimme varmasti toisiamme ja keskinäinen ymmärrys lisääntyisi. Metsällä ei vain ole aikaa odottaa, 10 vuoden kuluttua ainakaan uhattuja vanhoja metsiä ei enää ole.

Meillä ei siis ole aikaa. Oli vielä 40 vuotta sitten.

Tiedemaailmalla ja päättäjillä ei ole yhteistä jaettua metsätodellisuutta.

Olisiko siis parempi rehellisesti jakaa myös metsätodellisuus kahtia, meidän ja teidän.

Samoin metsät.

Teidän eli yksityisten metsät ja meidän yhteiset ja omat eli valtionmetsät.

Jaetaan metsäpolitiikkakin kahtia. Yksityiset saavat tehdä mitä haluavat, lakien puitteissa tottakai, koska niinhän he tekevät joka tapauksessa.

Meidän metsät eli valtion metsät suojellaan, kaikki, heti.

EUn ja Suomenkin lainsäädännöstä tulevat ilmasto-, luonto- ja ennallistamisvaateet kohdistetaan yksinomaan valtion metsiin.

Hedelmätön juupaseipäs voidaan lopettaa.

Tulevaisuudessa meillä olisi upeat valtion metsät. Olisimme pelastaneet ainakin merkittävän osan Suomen metsistä, jotka sitten turvaisivat Suomen luonnon hyvinvointia, sitoisivat ja varastoisivat hiiltä ja olisivat yhteisenä ilonamme, meidän ihmisten ja kaikkien metsän elävien, nykyisten ja tulevien sukupolvien.

Yksityiset metsänomistajat hyötyisivät pienentyneestä puun tarjonnasta kohonneina hintoina. Puuta jalostava teollisuus alkaisi vihdoinkin siirtyä kohti korkeamman jalostusasteen tuotteita. Tuottaisimme vähemmästä puumäärästä enemmän liikevaihtoa ja arvonlisää.

Päätös olisi valtiolle myös kannattava, vihreä tulevaisuusinvestointi koska ennemmin tai myöhemmin EU ja Suomikin tulee maksamaan kompensaatiota metsien hiili- ja luontovarastoille.

Jopa vanhojen metsien kriteerit voitaisiin kompromissina asettaa tiukemmiksi kuin mitä tiedeyhteisö on esittänyt.