Metsäkissa

Mikä Metsäkissa2044?

Metsäkissa2044 on Koneen Säätiön Metsän Puolella -aloitteen rahoittama, kaksivuotinen hanke. Se tutkii taiteen, tieteen ja journalismin keinoin sitä, millä tavoin metsiemme ja niiden kaikkien asukkaiden – myös ihmisen – elämä voitaisiin turvata tulevaisuudessa. Tavoittelemme maailmaa, jossa kaikki voisivat elää harmoniassa toinen toistamme kunnioittaen. Ja tämä koskee koko elonkehää pienimmästä hyönteisestä aina ihmiseen asti. - Tavoite on, että vuonna 2044 pöydällä kehrää tyytyväinen metsäkissa, kuvailee hanketta sen vetäjä Jukka Ilmonen.

Metsämme voivat huonosti, ja metsien mukana me ihmiset. Metsiä on vuosikymmenien ajan kasvatettu yksipuolisesti selluteollisuuden tarpeisiin lyhytnäköinen voitontavoittelu mielessä. Seurauksena on monimuotoisuuden köyhtyminen ja lajikato. Myös metsien nieluominaisuus eli kyky sitoa hiiltä on romahtanut, mikä edesauttaa ilmaston lämpenemistä.

Ihmiskunnan on kiireesti tarkasteltava uudelleen suhdettaan luontoon ja erityisesti muunlajisiin eliöihin. Ajattelumme suurin virhe, inhimillinen ylimielisyys, on ollut pitää itsemme erillään elävien olentojen systeemistä.

Taiteen, tieteen ja journalismin tutkimushanke Metsäkissa2044 rakentaa yhteistä, utooppista tulevaisuudenkuvaa suomalaismetsistä vuoteen 2044 mennessä. Hankkeessa hyödynnetään kokemuksellisia, taiteellisia ja luovia oppimismenetelmiä metsäsuhteen uudistamiseksi ja metsän monimuotoisuuden ymmärtämiseksi. Teatterin, kuvataiteen, musiikin, journalismin ja muiden tutkimuksellisten välineiden avulla osallistujat oppivat, tutkivat ja ymmärtävät, miten ihmiset ja luonto voivat elää harmoniassa.

Hankkeen konkreettisina tuotoksina syntyy kasvatustieteellisiä artikkeleita, kymmeniä utopiatarinoita, teatteri- ja musiikkiesityksiä, taidenäyttely ja paljon korkeatasoista viestintää someajan nopearytmisestä sisällöntuotannosta tutkivaan journalismiin ja videotaiteeseen.

Metsäkissa2044:n tekijäryhmään kuuluu useita asiantuntijoita: taiteilija, ekologinen neuvonantaja FT Susu Rytteri; teatteritaiteilija FT Virpi Koskela; toimittaja ja kirjailija Jaana Kanninen; somejournalisti JP (Juha-Pekka) Väisänen; väitöskirjakoulutettava ja opettaja-filosofi Aki Saariaho; kasvatustieteilijä ja professori Antti Rajala; sekä musiikintekijä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Katja Luhtala. Ryhmää luotsaa kokenut metsäaktivisti Jukka Ilmonen.

‹ Takaisin

DIALOGIA ETSIMÄSSÄ

Tässä sarjassa kuullaan eri metsätoimijoiden näkemyksiä

ja pyritään yhteisymmärrykseen

Teksti: Jaana Kanninen

kuva: Aino Huotari

”Elokapinalla on ollut mullistava rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa”

Elina Kauppila on ollut ympäristöaktivisti nuoresta pitäen. Hänen mielestään kaikkien ihmisten pitää toimia vastuullisesti ja eettisesti, kun he näkevät, että maailma ei mene oikeaan suuntaan. Ilmastonmuutosta ja luontokatoa hän pitää hälyttävinä ja peräänkuuluttaa päättäjiltä kriisitietoisuutta. Hän näkee kehityksessä myös hyviä merkkejä.

Elina Kauppila on paitsi ympäristöaktivisti myös kaupunginvaltuutettu ja kolmen lapsen äiti. Tällä hetkellä hän on Luontoliiton vt. toiminnanjohtaja. Hän on ollut mukana aktivismissa ja suorassa toiminnassa jo nuoresta lähtien. Elokapinan arvoihin ja toimintaperiaatteisiin hän ihastui kääntäessään niitä suomeksi ennen kuin liike varsinaisesti jalkautui Suomeen. ”Siinä yhdistyy ympäristöliikkeille keskeisiä toimintatapoja kuten kestävän kehityksen ja tasa-arvon periaate. Niiden välittämä ihmiskuva osana luontoa on kaunis.”

Kauppila on äärimmäisen huolestunut ympäristön tilan nopeasta heikkenemisestä. Esimerkiksi hän ottaa tuoreimmat tiedot Golf-virran heikkenemisestä tai pysähtymisestä. ”Se on hurjaa, sillä merivirtojen muutoksien todennäköisyys on kasvanut koko ajan. Lisäksi koko ajan näyttää siltä, että ilmakehän kuumeneminen tapahtuu paljon nopeammin kuin aikaisemmin on arvioitu. Sama koskee luontokatoa, uhanalaisten lista pitenee. Ne ovat peruuttamattomia asioita.”

Kiristyvä ilmapiiri

Elina Kauppilan mielestä aktivismilla on tärkeä paikkansa yhteiskunnassa, ja se onkin monissa piireissä suuressa huudossa. Esimerkiksi Elokapina on saanut aikaan paljon keskustelua, joka muutoin olisi jäänyt pimentoon. Mutta ehkä juuri siitä syystä Elokapinan kaltaista suoraa toimintaa on yritetty suorastaan kitkeä. Siitä esimerkki on muutamien poliitikkojen yritys kieltää Elokapina. Lisäksi poliisi on pyrkinyt estämään Elokapinan ja muiden ympäristöliikkeiden rahankeräyskampanjoita. Ja Kauppila kertoo joidenkin aktivistien törmänneen vuosia vanhoihin sakkotuomioihin. ”Se on pelottelua, jolla pyritään vaientamaan kansalaisyhteiskunnan ääntä. Kyllä tämä on huolestuttavaa kehitystä,” hän sanoo.

Itse Kauppila sai vastikään kymmenen päivän päiväsakon niskoittelusta korkeimmassa oikeudessa. Ratkaisu koski Elokapinan kesällä 2021 Tampereella järjestämää mielenosoitusta. Kauppila ymmärtää ratkaisun, vaikka alemmat oikeusasteet olivat pitäneet aktivistien putkassa oloa riittävänä rankaisuna. ”Jos korkein oikeus olisi tehnyt toisen ratkaisun, kaikki aktivistien saamat sakkotuomiot asettuisivat erikoiseen valoon. Siksi se on ymmärrettävää”.

Hyviäkin merkkejä on

Positiiviseksi merkiksi Kauppila lukee käräjäoikeuden tuoreen päätöksen, jolla Stansvikin aktivistien syytteet niskoittelusta kumottiin. Aktivistit olivat suoralla toiminnallaan yrittäneet estää lain suojeleman noron tuhoamista. Käräjäoikeus perusteli vapauttavaa päätöstään sillä, että aktivistit olivat toimineet pakkotilassa, minkä vuoksi poliisille niskoittelusta ei rangaistu. Syyttäjä puolestaan on nostanut syytteet kuutta henkilöä vastaan lain suojeleman noron turmelemisesta.

Metsäkeskustelu on ajoittain hyvin kärkevää ja eri osapuolten näkemykset äärimmäisen kaukana toisistaan. Miten erilaiset näkemykset voisivat löytää toisensa? Elina Kauppila sanoo, että Elokapina pyrkii luomaan keskusteluyhteyksiä esimerkiksi metsäyhtiöiden ja aktivistien välille. Tämä ei kuitenkaan ole riittävää, jos halutaan saavuttaa yhteisiä näkemyksiä.

Kauppila muistuttaa, että aktivistien ja yhtiöiden käytettävissä olevat rahamäärät ovat aivan eri luokkaa. Onkin ymmärrettävää, että metsäteollisuuden ääni kuuluu poliittisissa ratkaisuissa. Mutta kansalaisaktivismilla on oma tärkeä roolinsa ongelmien esillä pitämisessä. ”Ajattelen, että jokaisella meillä on valtaa, ja jokaisen tekemiset ovat tärkeitä. On hyvä pysähtyä miettimään, mitä itse voi tehdä. Onko se mielenosoituksissa käymistä, päättäjiin vetoamista vai rahan lahjoittamista, kaikki ne ovat tärkeitä. Myös tekemättä jättäminen on teko.”

Elina Kauppilan koko haastattelu on kuultavissa Spotifyssa Metsäkissaradiossa https://open.spotify.com/episode/4qTijcfQojb0J6QmyHIiRT?si=bc6e7deeb9da45b5