Luonnonperintösäätiön Ikimetsägalleriassa Hämeenlinnassa 24.10. asti ”Kolme näkökulmaa luontoon”

Teksti ja kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen

Puut, perhoset ja linnut pääsevät ääneen kolmen taiteilijan yhteisnäyttelyssä. Taiteilijat ovat Arto Määttä (s.1960), Susu Rytteri (s.1991) ja Rauni Vastinesluoma (s.1948). Tekijöitä yhdistää luontoaihe. Määttä kokee metsämaalauksiensa liittävän hänet metsän ja ihmisen vuoropuheluun. Rytteriä inspiroi metsäluonnon hoitamiseen ja suojeluun liittyvien kysymysten mutkikkuus. Vastinesluoma on tehnyt lintuveistoksia jo 1990-luvun alusta lähtien.

Kaksikerroksinen Luonnonperintösäätiön Ikimetsä-taidegalleria on Hämeenlinnassa osoitteessa Sibeliuksenkatu 2. Kaikille avoin ja maksuton näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10–16. Samassa tilassa on myös Ikimetsäpuoti, josta voi ostaa mm. Luonnonperintösäätiön lahjakortteja.

”Piirsin, maalasin ja kaiversin koivun tuoheen sarjan perhosaiheisia teoksia. Kaikki näyttelyn perhoslajit syövät toukkavaiheessa puuvartisia kasveja”, sanoo Rytteri.

Metsäluonnon hoitamiseen ja suojeluun liittyvien kysymysten mutkikkuus on toiminut taiteilijalle tekemisen inspiraationa.

Rytteri on taiteilija ja hyönteistutkija, jonka taiteesta voi Ikimetsägalleriassa saada maistiaisia. Rytterin kaarnapiirustukset ovat näyttelyn muiden teosten puristuksissa. Olisin antanut niille enemmän omaa tilaa. Haluaisin jossain kuvataiteen viitekehyksessä vielä nähdä Rytterin teokset niin, että ne voisivat näyttäytyä kuin kuvitteellisen tiedemuseon osasto. Hämeenlinnan näyttelystä välittyy toki Rytterin näkökulma. Se on ajan hengen mukainen ja vaatii ymmärtämään luonnonsuojelua. Taiteilija on ottanut tieteen tekemisen luetteloinnin, dokumentoinnin ja tarkan tallentamisen taiteensa tekemisen välineeksi ja se saisi välittyä paremmin. Käsitetaiteen näkökulmasta Rytterin taide on kiinnostavaa. Se on osa suomalaista uutta metsädebattia, uskottavaa ja tuntuu tuoreelta. En muista yhtään aikaisempaa näyttelyä, jossa kaarna olisi kiinnostanut näin paljon.

Suomalaisessa nykytaiteessa puun ja kaarnan käyttö ilmentää varmasti syvää yhteyttä luontoon ja kansanperinteeseen, jonka juuret ulottuvat pitkälle puunveiston historiaan. Veistäjät ovat kautta aikojen hyödyntäneet puuta materiaalina sekä käytännöllisiin että koristeellisiin tarkoituksiin, ja tätä perinnettä jatkavat myös nykypäivän kuvataiteilijat.

Luonto ja metsä, ovat Somerolla asuvan ja työskentelevän kuvataiteilija Antti Laitisen (s.1975) tuotannon keskeisimpiä lähtökohtia. Aiemmissa projekteissaan hän on muun muassa yrittänyt siirtää järven ämpäreillä ja rakentanut itselleen saaren. Espoolaisen museon EMMA:n betonilattiasta kohoaa 28 puuta, jotka on koostettu eteläisen Suomen metsistä ja hakkuualueilta löydetyistä risukoista, tuulenkaatojen juurakoista ja hajonneista oksista. Taiteilija on rakentanut museoon metsän, jolle mekaaniset koneistot antavat liikkeen, äänen ja uudenlaisen elämän.

Hämeenlinnassa toimivan ikimetsä-galleria toimii koska taiteilijat ymmärtävät taiteen ja luonnonsuojelun yhteyden. Parhaillaan  taide on silloin kuin se pystyy vapautumaan omistakin pyrkimyksistä ja asettumaan sellaiseen yhteiskunnalliseen ja taiteelliseen asentoon missä ei aiemmin olla oltu.

Kuvataiteilija Jani Rättyän (s.1973) teos "Red Land" (2013) yhdistää kierrätyspuun esteettisyyden ja tarinallisuuden, kun taas Mauno Hartman (1930–2017) tuo esiin vanhojen hirsien luonnolliset kuviot veistoksissaan. Pauno Pohjalaisen (s.1949) puiset alttarireliefit ja Anneli Sipiläisen (s.1940) meditatiiviset veistojäljet täydentävät kuvaa puun ja kaarnan monimuotoisesta ja symbolisesti vahvasta roolista suomalaisessa nykytaiteessa.

Rytterin tieteellinen tutkimus keskittyy erityisesti niittyihin sekä kasvien ja hyönteisten elinympäristöihin. Rytteri käyttää tutkimuksessaan myös taidetta herättääkseen keskustelua metsien suojelusta ja edistääkseen kestävää metsäyhteyttä ja ympäristönsuojelua.

Ajattelemme mielellämme, että perhonen on lähtökohtaisesti vain jotain kaunista. Professori Arja Anna-Leena Siikala (1943–2016) mukaan perhonen voidaan ymmärtää suomalaisessa mytologiassa osana laajempaa käsitystä luonnon olioiden symbolisesta roolista, joka liittyy sielujen liikkeeseen, henkiolentojen maailmaan ja elämän muodonmuutokseen.

Rytterin mukaan kaikki Hämeenlinnan näyttelyn perhoslajit syövät toukkavaiheessa puuvartisia kasveja.

Rytterin vuonna 2021 Helsingin yliopistossa tarkastettu tohtorinväitöskirja Butterflies in changing weather conditions: implications for ecology and conservation tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia perhosiin ekologisesta ja suojelubiologisesta näkökulmasta.

Rytteri hyödyntää tutkimuksessaan pitkän aikavälin aineistoa kahdesta perhoslajista: Ahvenanmaalla elävästä täpläverkkoperhosesta (Melitaea cinxia) ja Porvooseen siirtoistutetusta pikkuapollosta (Parnassius mnemosyne). Tutkimus osoittaa, että sääolosuhteiden muutokset – kuten lumipeitteen lyheneminen, kevään alkamisen ajoitus ja kasvukauden sademäärät – vaikuttavat merkittävästi perhoslajien populaatiodynamiikkaan sekä toukkien selviytymiseen ja kasvuun.

Rytterin tutkimus tuo esiin, että pienilmaston vaihtelu (mikroilmasto) voi suojata populaatioita sään aiheuttamalta tilanteelta, jossa lajien elämänvaiheet eivät enää seuraa samaa rytmiä (fenologinen epäsynkronia). Perhosten lentokauden sää vaikuttaa niiden levittäytymiseen: aurinkoiset ja poikkeuksellisen lämpimät päivät lisäävät muuttoliikettä (emigraatio) ja lyhentävät yksilöiden oleskelua syntymäpaikassaan. Väitöskirja korostaa sääherkkien hyönteisten suojelun monimutkaisuutta ja tarvetta ymmärtää paikallisia ilmasto-olosuhteita osana suojelustrategioita.

Monelle popkulttuurin kuluttajalle perhonen tuo mieleen heti Paula Koivuniemen (s.1947) tunnetun kappaleen "Perhonen". Se merkitsi Koivuniemen läpimurtoa suomalaisessa musiikkimaailmassa, kun Koivuniemi sai sen levyttää vuonna 1966. Laulaja oli silloin 21-vuotias. Kappaleen alkuperäinen nimi oli "Yöperhonen", ja sen pohjarunko oli Heikki Litun vuonna 1950 säveltämä kappale. Laulun sanoitukset kirjoitti Tuula Valkama (s.1942), joka muutti sanat ennen levytystä perhoseksi, koska alkuperäinen teema yöperhosesta viittasi ilotyttöön eikä Valkaman mukaan sopinut nuorelle Paula Koivuniemelle. Laulussa päähenkilö rinnastaa itsensä perhoseen ja kertoo yöelämästään. Tämä esikoissinglenä julkaistu kappale jäi elämään suomalaisen iskelmämusiikin klassikkona ja aloitti pitkän ja menestyksekkään uran Koivuniemelle.

Kaarnasta kipinäksi: metsäkeskustelu nousee uudelle tasolle

Kaarnan käyttö sytykkeenä on elävän tulen ja lämmittämisen kanssa toimiville tuttu osa arkea: sen kuivarakenteinen pinta syttyy helposti ja tarjoaa tehokkaan lämmönlähteen puu-uunissa. Taiteilija Rytteri asuu maaseudulla ja on vuosien ajan käyttänyt kaarnaa sytykkeenä. Viime vuosina kaarna on saanut hänen työssään uuden roolin – ei enää vain uunin lämmityksessä, vaan myös alustana ja syvällisenä symbolina taiteelliselle ja yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Rytteri on alkanut piirtää suoraan kaarnan pinnalle, muuttaen sen visuaaliseksi ja älylliseksi välineeksi, joka kutsuu tarkastelemaan metsää kulttuurisena, ekologisena ja poliittisena kokonaisuutena. Hänen teoksensa toimivat eräänlaisina sytykkeinä – ei enää tulen, vaan ajattelun ja dialogin käynnistäjinä.

Tutkijat ovat viime vuosina korostaneet tarvetta monipuolistaa metsäkeskustelua, joka on Suomessa pitkälti keskittynyt taloudellisiin ja tuotannollisiin näkökulmiin. Rytterin työ liittyy tähän kehitykseen: kaarnalle piirtäminen nostaa esiin metsän esteettiset ja kokemukselliset ulottuvuudet, jotka usein jäävät huomiotta päätöksenteossa.

Kaarnan kaksoisrooli – sekä konkreettisena lämmönlähteenä että symbolisena ajattelun alustana – havainnollistaa, miten arkiset materiaalit voivat toimia siltoina taiteen, tieteen ja yhteiskunnallisen keskustelun välillä. Rytterin lähestymistapa tarjoaa esimerkin siitä, miten taide voi osallistua kriittisesti ja rakentavasti metsien tulevaisuutta koskevaan dialogiin.

Taiteilija Rytteri käyttää kaarnaa taiteellisena materiaalina. Rytterin taiteessa kotia lämmittävä arkinen materiaali – kaarna, luo ennennäkemätöntä pohjaa taiteelle ja sytyttääkin uunin sijaan ajattelun liekin.

Ikimetsägalleria on Luonnonperintösäätiön hallinnoima taide- ja suojeluprojekti, joka avattiin Hämeenlinnan keskustaan helmikuussa 2024. Sibeliuksenkadulla sijaitseva galleria toimii taiteen ja ympäristötietoisuuden kohtaamispaikkana, jossa näyttelyt keskittyvät erityisesti metsäluonnon monimuotoisuuteen. Gallerian taiteellisesta linjasta vastaa valokuvataiteilija Taneli Eskola (s.1958), jonka metsäaiheiset teokset avasivat näyttelytoiminnan. Ikimetsägalleria järjestää monipuolisia näyttelyitä videoteoksista veistoksiin sekä taidehuutokauppoja, joiden tuotot ohjataan suoraan luonnonsuojeluun. Gallerian toiminta ilmentää taiteilijayhteisön vahvaa sitoutumista luonnon suojeluun ja tuo esiin taiteen mahdollisuudet konkreettisena ympäristötekona.

 

”Kolme näkökulmaa luontoon”

Arto Määtän, Susu Rytterin ja Rauni Vastinesluoman yhteisnäyttely 24.10. asti.

Ikimetsägalleria Sibeliuksenkatu 2, Hämeenlinna

Avoinna tiistaista perjantaihin klo 10–16.