Eläinkapinan aktivistit pysäyttivät (28.3.) Valion Lapinlahden tehtaan ja nostivat esiin maitoteollisuuden varjellut ongelmat. Mielenosoituksessa esillä olleet kuvat ja teokset paljastivat arjen, jossa lehmät elävät ahtaissa oloissa ja kärsivät ylijalostuksen seurauksista. Aktivistit vaativat Valion siirtymistä kasvipohjaisiin tuotteisiin ja maitotukien hallittua alasajoa. Lapinlahden protesti kytkeytyy laajempaan kritiikkiin suomalaisesta luonnonvarapolitiikasta ja sen ylläpitämistä rakenteista.

Eläinkapina pysäytti Valion Lapinlahden tehtaan – mutta pysäyttääkö Suomi koskaan oman itsepetoksensa? Kuva: Elokapina.

 

Maitoteollisuuden varjot paljastuvat

– aktivistit sulkivat Valion tehtaan

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Miksi Suomi edelleen suojelee maitoteollisuutta kuin pyhää lehmää, vaikka sen varjoissa tapahtuu järjestelmällistä väkivaltaa ja luonnon tuhoamista? Tämä kysymys kaikuu Valion Lapinlahden tehtaan porteilla, missä Eläinkapinan aktivistit pysäyttivät kuorma-autot, rakensivat kolmijalkoja ja nostivat näkyviin sen, minkä suomalainen maatalouspolitiikka yrittää piilottaa: maidontuotannon todellisuuden. Mielenosoituksessa esillä olleet paljastuskuvat ja verinen vasikkataideteos eivät ole liioittelua vaan dokumentoitua arkea – arkea, jossa lehmät elävät ahtaissa sisätiloissa, eivät pääse laitumelle ja ovat ylijalostuksen seurauksena kroonisesti sairaita.

”Maitotiloilla lehmät käytännössä raiskataan, jotta ihminen saisi äideistään erotetuille vasikoille kuuluvan maidon”, sanotaan Elokapinan tiedotteessa (28.3.).

Eläinkapinan viesti on kirkas ja häpeilemätön: kestävää maidontuotantoa ei ole olemassa. Aktivistit vaativat Valion siirtymistä kasvipohjaiseen tuotantoon ja maidontuotannon tukien hallittua alasajoa. Elokapinan mukaan maitoteollisuus ei ole vain eläinten hyväksikäyttöä, vaan myös ilmastollinen ja ekologinen katastrofi. ”Globaalisti kaikesta maatalouteen käytettävästä pinta-alasta noin 80 % on eläintuotannon ja sen tarvitseman rehuntuotannon käytössä.” Tämä on absurdi luku maassa, joka väittää olevansa ilmastopolitiikan edelläkävijä. Suomessa maidon osuus ruokavalion ilmastovaikutuksesta on 20 %, ja silti ala saa 554-kertaisesti enemmän EU-tukia kuin kasvipohjaiset vaihtoehdot. Tätä voi kutsua vain yhdeksi asiaksi: poliittisesti ylläpidetyksi tuhokapitalismiksi.

Mielenosoitus Lapinlahdella on osa laajempaa liikehdintää, joka haastaa suomalaisen luonnonvarapolitiikan juuriltaan. Maitoteollisuuden kritiikki kytkeytyy suoraan metsäkeskusteluun: sama logiikka, joka oikeuttaa lehmien elinikäisen sisätilavankeuden, oikeuttaa myös metsien muuttamisen puupelloiksi ja ekosysteemien tuhoamisen taloudellisen hyödyn nimissä. Kun aktivisti Arto Konttinen toteaa: ”Kuvitelkaa, jos edes osa siitä hyödynnettäisiin luonnon ennallistamiseen”, hän puhuu myös metsistä – siitä, miten suomalainen maa-ala on valjastettu teollisuuden tarpeisiin, ei ekologisen jälleenrakennuksen.

Lapinlahden porttien edessä seisovat aktivistit muistuttavat, että muutos ei synny kompromisseista vaan totuuden esiin nostamisesta. Heidän toimintansa on radikaalia vain siksi, että todellisuus on radikaalisti pielessä. Maidontuotannon väkivalta, ilmastovaikutukset ja tukijärjestelmän vinoumat ovat dokumentoituja faktoja, mutta poliittinen eliitti – mukaan lukien Lapinlahden oma maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah – kieltäytyy katsomasta niitä silmiin. Kuka seisoo niiden rinnalla, jotka uskaltavat kysyä: kuinka kauan Suomi vielä suojelee järjestelmää, joka tuhoaa sekä eläimet että luonnon? Ja ennen kaikkea – kuinka kauan me hyväksymme tämän hiljaisuudessa?

 

Taiteen, tieteen ja journalsimin tutkimushanke Metsäkissan tunnuskuvat on piirtänyt kuvataiteilija ja hankkeen ekologinen neuvonantaja Susu Rytteri 

 "Metsäkissa Nyt"

 

"Metsäkissa 2044"

 

Metsäkissa Nyt esittää laihan, takkuisen ja pelokkaan kissan, joka on pöydällä vasten tahtoaan ja valmis pakenemaan. Metsäkissa 2044 esittää hyvinvoivan, tuuheaturkkisen kissan, joka istuu itsevarmana ja tyytyväisenä pöydällään, kehräten. 

Susu Rytteri, Muste, paperille, 2024