Väljennyshakkuu kuusivoittoisessa sekametsässä. Kuva: Erkki Oksanen CCO 4.0.

Metsänhoito risteyksessä: hiilinielut, energiapuu ja uusi metsäsuhde

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että harvennushakkuut vaikuttavat merkittävästi metsien kykyyn sitoa tai vapauttaa hiilidioksidia. Vaikutus riippuu kuitenkin voimakkaasti metsätyypistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta boreaalista metsätyyppiä: kangasmetsää ja ojitettua suometsää. Tulokset paljastavat, että harvennushakkuu tekee kangasmetsästä tilapäisen hiililähteen, mutta suometsästä pysyvämmin entistä suuremman hiilen päästäjän.

”Harvennus edistää puiden kasvua ja sen myötä tyypillisesti myös hiilen sitoutumista melko pian harvennuksen jälkeen kangasmetsissä, mutta ojitetut suot vaativat huolellista hoitoa, jotta vältytään pitkän aikavälin hiilihävikiltä”, sanoo väitöskirjatutkija Gonzalo de Quesada Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Kangasmetsässä hiilen kertyminen väheni harvennusvuonna, mutta palautui nopeasti. Valon lisääntyminen auttoi metsänpohjan kasvillisuutta – sammalia, varpuja ja muuta biomassaa – sitomaan hiiltä uudelleen. Metsä muuttui hetkellisesti hiilen lähteeksi, mutta seuraavan vuoden loppuun mennessä se oli jälleen hiilinielu.

”Hiilinielu tarkoittaa hiilivaraston positiivista muutosta per vuosi. Hiilinielu palautuu usein melko nopeasti harvennushakkuusta, mutta hiilen kokonaisvaraston palautuminen vie silloinkin aikaa, koska metsästä on hakkuussa poistettu suuri määrä hiiltä biomassan mukana”, sanoo apulaisprofessori Anna Lintunen Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksesta.

Toisin on suometsän laita. Jo ennen harvennusta ilmakehään hiiltä päästäneen ojitetun suometsän päästöt kasvoivat entisestään hakkuun jälkeen. Puuston hidas kasvu ja hakkuujätteen hajoaminen tekivät suometsästä entistä suuremman hiilen nettolähteen. Tutkijat arvioivat, että hiilivarastojen palautuminen hakkuuta edeltävälle tasolle voi kestää kymmeniä vuosia – ja ojitetuilla soilla se ei välttämättä tapahdu lainkaan.

”Ojitetuilla soilla hiilivarasto kutistui koko tutkimusjakson ajan, mikä viittaa siihen, että tämäntyyppisten metsien voi harvennuksen jälkeen olla vaikea saavuttaa alkuperäistä hiilenvarastointikapasiteettiaan”, sanoo de Quesada.

Tutkimus nostaa esiin metsänhoidon roolin ilmastopolitiikassa. Metsät ovat paitsi hiilinieluja myös teollisuuden raaka-ainevarastoja. Tässä ristipaineessa metsänhoitomenetelmien vaikutusten ymmärtäminen on kriittistä.

”On olennaisen tärkeää tuntea erilaisten metsänhoitomenetelmien vaikutus hiilitasapainoon, varsinkin kun Suomi ja muut maat tasapainottelevat metsien tehokkaan hiilensidonnan ja teollisuuden raaka-aineen turvaamisen välillä”, muistuttaa de Quesada.

Metsänhoito ei ole neutraali tekninen toimenpide, vaan osa kapitalistista tuotantokoneistoa, jossa luonnonvarat alistetaan pääoman logiikalle. Ojitetut suot, jotka on alun perin muutettu tuotantokelpoisiksi metsiksi, kärsivät eniten – ja samalla niiden kyky toimia ilmastonmuutoksen torjujina heikkenee. Tämä on esimerkki siitä, miten työväenluokan ja pääoman välinen ristiriita ulottuu myös ekosysteemien hallintaan: pääoma ottaa, mutta ei anna takaisin.

Metsänomistajien ääni: energiapuun korjuu ja arjen realiteetit

Vaikka harvennushakkuut voivat heikentää metsien hiilensidontakykyä, kuten Helsingin yliopiston tutkimus osoittaa, metsänhoito ei ole pelkästään ilmastopoliittinen kysymys – se on myös osa maaseudun elinkeinoja ja arkea. Christoffer Storbackan Seinäjoen ammattikorkeakoulussa vuonna 2013 toteuttama tutkimus Energiapuun korjuu ja metsänomistajien mielipiteet tuo esiin metsänomistajien kokemuksia energiapuun korjuusta. Tutkimuksessa selvisi, että metsänomistajat ovat pääosin tyytyväisiä urakoitsijoiden työn laatuun, mutta energiapuun myyntiä rajoittavat muun muassa korjuun kustannukset ja epävarmuus työn jäljestä.

Storbackan tutkimus korostaa, että energiapuun korjuu voi synnyttää useita uusia työpaikkoja – jopa viisi per korjuuketju – ja siten vahvistaa maaseudun taloudellista kestävyyttä. Tämä näkökulma täydentää ilmastotutkimuksen havaintoja: metsänhoidon vaikutukset eivät rajoitu hiilitaseeseen, vaan ulottuvat myös sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiin. Kun metsänhoitoa tarkastellaan osana laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta, nousee esiin tarve tasapainottaa ekologiset tavoitteet ja paikalliset elinkeinot.

Metsäkissa2044-hanke: vaihtoehtoja metsäsuhteelle

Metsäkissa2044-hanke tarkastelee juuri näitä ristiriitoja. Se on taiteen, tieteen ja journalismin yhteishanke, jonka tavoitteena on rakentaa uudenlainen, yhteisöllinen ja kestävä metsäsuhde vuoteen 2044 mennessä. Hanketta toteuttaa monialainen asiantuntijaryhmä.

Metsäkissa2044 tuo esiin vaihtoehtoisia näkökulmia, joissa metsää ei nähdä pelkkänä resurssina vaan osana elävää yhteiskuntaa. Hankkeessa nostetaan taiteen, tieteen ja journalismin keinoin esiin kysymyksiä vallasta, toimijuudesta ja yhteiskuntaluokkien asemasta metsien käytössä.

YouTube

https://www.youtube.com/@Metsakissa-q6q

FB
https://www.facebook.com/share/FH1QUjcKor4B7626/

Ig
https://www.instagram.com/igmetsakissa/?hl=fi

Threads

https://www.threads.net/@igmetsakissa?invite=0

Linkedin
https://www.linkedin.com/company/mets%C3%A4kissa/

Mastodon
https://mastodon.social/@metsakissa

Spotify - Metsäkissaradio
https://open.spotify.com/show/5tXxLrMsJpYEaAcTtk3dCq?si=2f6ea86d41e94c7a

TikTok

https://www.tiktok.com/@tiktokmetsakissa

Blue Sky

https://bsky.app/profile/metsakissa2044.bsky.social