Suomen metsien suojeluun liittyvä keskustelu on saanut uutta vauhtia niin yrityslahjoitusten, kaavoituksen ristiriitojen kuin aktivistien pitkäjänteisen työn myötä. Microsoftin historiallisen lahjoituksen ansiosta yli 300 hehtaaria metsiä jää pysyvään suojeluun, mutta samalla kaavoitusratkaisut ja rakentamisen paine haastavat luonnon monimuotoisuutta. Asiantuntijat korostavat, ettei metsäkatoa voida pysäyttää yksittäisillä lahjoituksilla, vaan tarvitaan laajempaa yhteiskunnallista ratkaisua. Metsäkissa2044-sometoimittaja JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: jääkö metsien suojelu suuryritysten strategioiden varaan vai pystyykö kansalaisyhteiskunta muuttamaan suunnan?

Oliko tämä pitkään odotettu hyvä uutinen metsiensuojelulle?

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Nyt syyskuussa  julkisuuteen kerrottu Microsoftin mittava lahjoitus Luonnonperintösäätiölle on historian suurin yrityslahjoitus Suomessa ja mahdollistaa yli 300 hehtaarin metsäalueiden suojelun Etelä-Suomessa, erityisesti Espoossa, Kirkkonummella ja Vihdissä.

Luonnonperintösäätiön toimitusjohtaja Timo Huhtamäki korostaa, että lahjoitus ei ole pelkkä rahalahja vaan voimakas kannustin muille yrityksille ja kunnille tarttua luonnonsuojelun haasteisiin. Microsoft puolestaan näkee metsäalueiden suojelun vastuullisena panostuksena tuleville sukupolville.

Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho pitää lahjoitusta merkittävänä lisäyksenä suojelupinta-alaan erityisesti Etelä-Suomen kriittisessä metsätilanteessa. Kotiaho kuitenkin muistuttaa, että yritysten tulisi kantaa täysimääräinen vastuu toiminnastaan aiheutuvista luontohaitoista ja tehdä ekologista kompensaatiota. Kotiahon mukaan nyt kyse on luonnonsuojelusta, ei kompensaatioista, ja hän kannustaa Microsoftia teettämään luonnonsuojelulain mukaiset arvioinnit haittojen ja hyötyjen vertailusta. Jos hyödyt kattavat haitat, voidaan puhua vapaaehtoisesta kompensaatiosta, mutta ilman täyttä kompensaatiota luontokadon pysäyttäminen on haastavaa.

Microsoft rakentaa pääkaupunkiseudulle kolmea datakeskusta, joiden alle kaadetaan noin 89 hehtaaria metsää. Lahjoituksella suojellut alueet kattavat kuitenkin yli 300 hehtaaria, mikä ylittää metsäkadon pinta-alan selvästi. Microsoft korostaa yhtiön sitoutumista suojeluun laajemmin kuin vain aiheutetun metsäkadon kompensoimiseen.

Luonnonperintösäätiölle lahjoitukset ovat nousseet tärkeäksi rahoituslähteeksi, sillä julkisella rahalla suojelu ei etene riittävällä vauhdilla. Kotiaho muistuttaa, että metsäsuojelun tavoite on Suomessa miljardiluokkaa ja yritysten rooli on välttämätön tarkoituksen saavuttamiseksi. Microsoftin lahjoitus toimii esimerkkinä, mutta samalla herättää keskustelua yritysten vastuullisuudesta ja toimien aitoudesta luonnon hyväksi. Samalla se nostaa esiin kysymyksen siitä, miten metsien käyttö ja suojelu sovitetaan yhteen kaupunkien kasvavan tilantarpeen kanssa.

Hiena, että yritysvastuu on noussut metsäkeskustelun keskiöön: suuryritysten lahjoitukset voivat vauhdittaa suojelua, mutta samalla ne herättävät kysymyksen, onko vastuu liikaa yksityisten toimijoiden harteilla. Ilman kansalaisyhteiskunnan ja ympäristöliikkeiden pitkäjänteistä painetta tällaisia tekoja ei todennäköisesti nähtäisi. Aktivistit ovat nostaneet esiin metsien hävityksen seuraukset ja haastaneet sekä poliittista päätöksentekoa että yrityksiä kantamaan vastuunsa. Lahjoitusten ja kaavoituspäätösten rinnalla tämä ruohonjuuritason työ on edelleen ratkaisevaa, jotta metsien suojelusta ei tule vain yksittäisten kampanjoiden tai yritysstrategioiden varassa elävää toimintaa.

Kaavoituksen ristiriidat: metsätalouden ja ympäristön tasapaino

Metsätalouden ja muun maankäytön yhteensovittaminen käy yhä monimutkaisemmaksi erityisesti Uudenmaan tiheästi asutulla alueella. Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Pekka Pennanen korostaa, että kaavoituksessa on otettava huomioon useita tekijöitä: asuminen, liikenne, energiantuotanto ja luonnonsuojelu.

– Kaavoitus ei voi olla metsäsuojelun väline. Suojelutoimien tulee perustua vapaaehtoisuuteen, eivätkä kaavat ole ensisijainen keino, Pennanen painottaa. Hänen mukaansa tavoitteena on tukea metsänomistajia taloudellisesti ja varmistaa, että metsien käyttömahdollisuudet säilyvät myös tulevaisuudessa.

Pennasen mukaan kaavoituksessa täytyy yhtä aikaa turvata metsien käyttö ja huomioida ekologiset arvot, kuten hiilinielujen rooli ilmastotavoitteissa. – Vaikka energiainfrastruktuuri edistää vihreää siirtymää, sen rakentaminen voi samalla pienentää hiilinieluja, hän varoittaa.

Myös MTK:n Juho Ikonen katsoo, ettei nykyinen alueidenkäyttölainsäädäntö ratkaise kaavoituksen ongelmia. – Kaavoitus ei saa olla pakkosuojelua, vaan kaikkien sidosryhmien tulee saada todelliset mahdollisuudet vaikuttaa kaavamuutoksiin, Ikonen sanoo.

Metsäkeskuksen ja MTK:n asiantuntijat korostavat vuoropuhelun ja tutkimukseen perustuvan päätöksenteon merkitystä. Samalla he painottavat, että metsänomistajien oikeudet ja omaisuudensuoja on varmistettava.

Microsoftin lahjoitus antaa vahvan signaalin yritysten vastuusta ja mahdollisuuksista vauhdittaa metsien suojelua. Mutta keskustelu kaavoituksen roolista muistuttaa, että metsäluonnon tulevaisuus ei ratkea yksittäisillä lahjoituksilla tai lainsäädännön nykymuodolla. Suojelu, rakentaminen ja taloudelliset intressit kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka edellyttää entistä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja pitkän aikavälin ratkaisuja.

Metsäkissan somejuttu 17.9.2023. Teksti ja kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen. Kuva Metsäteatterin demosta Sävärissä kesällä 2025.

Metsäkissa Nyt esittää laihan, takkuisen ja pelokkaan kissan, joka on pöydällä vasten tahtoaan ja valmis pakenemaan. Metsäkissa 2044 esittää hyvinvoivan, tuuheaturkkisen kissan, joka istuu itsevarmana ja tyytyväisenä pöydällään, kehräten. 

Susu Rytteri, Muste, paperille, 2024