‹ Takaisin

Voittoa tavoittelematon lakitoimisto luonnon asialla

Aktivistit saapuvat Aalistunturin mielenosoituspaikalle talvella 2023. Kuva: Ida Korhonen

Jaana Kanninen

 

Lakiasiaintoimisto Maailma ajaa ympäristön ja ympäristöaktivistien asiaa oikeusteitse. Tavoitteena on nopeuttaa oikeuden arvomurrosta luonnon eduksi tarkoin valittujen oikeudenkäyntien kautta. Kahdella juristilla on työtä tarjolla paljon enemmän kuin he ehtivät tehdä.

 

”Tätä voisi kutsua diaboliseksi suohaudaksi. Yhteydenottoja tulee jatkuvasti joka kanavaa pitkin. Kun ottaa jonkun jutun hoidettavakseen, kymmenille muille on sanottava ei.” Näin kuvaa Lakiasiantoimisto Maailman juristi Tuuli Talvinko noin puoli vuotta jatkunutta toimintaa.

 

Maailma ottaa hoidettavakseen juttuja kahdella eri periaatteella. Laura Kolehmainen valitsee sellaisia tapauksia, joissa hän voi edustaa ympäristöä. ”Toki oikeuteen päästään siten, että asianosaisena on ihminen tai yhdistys. Mutta otan jutun sillä perusteella, että jokin luontotyyppi tai laji on uhattuna”, kuvailee Laura Kolehmainen omaa profiiliaan Maailman juristina. Hänen kolleegansa Tuuli Talvinko puolestaan on keskittynyt ympäristöaktivistien puolustamiseen oikeudessa.

 

Lakiasiaintoimisto Maailman palvelut ovat asiakkaille ilmaisia. Tällaista voittoa tavoittelematonta lakitoimistoa ei Suomessa ole aikaisemmin ollut. Toiminnan mahdollisti Koneen Säätiön kolmivuotinen rahoitus, lähes puolitoista miljoonaa euroa lakitoimistoa pyörittävälle Ympäristölitigaatiosäätiölle. Millä toiminta jatkuu kolmen vuoden kuluttua, sitä naiset pohtivat päivittäin.

 

Aktivistit saivat Helsingin käräjäoikeudessa vapauttavan päätöksen, koska he vastustivat lailla suojellun noron tuhoamista. Kuva: Satu Söderholm.

 

Joitakin voittoja on jo tullut

 

Tähän asti suurimpana läpimurtona voi varmasti pitää Helsingin Stansvikin oikeusjuttua. Syksyllä 2025 Helsingin käräjäoikeus vapautti syytteistä aktivistit, jotka olivat vastustaneet puiden kaatamista sekä lailla suojellun noron tuhoamista Stansvikissa. Käräjäoikeus totesi, että aktivistit olivat toimineet lain vastaisesti ”pakkotilan nojalla”. Vuodesta 2004 lähtien on ollut voimassa säädös, jonka mukaan rikosoikeudellinen vastuu saattaa poistua, kun suojellaan jotakin toista oikeudellisesti suojattua vaaratilanteelta. Juuri sellainen oli käräjäoikeuden päätöksen mukaan vesilain suojeleman noron kohtaama uhka. Säädöstä ei ole käytetty ympäristön eduksi kertaakaan aiemmin yli kahdenkymmenen vuoden aikana. ”Ihmisille tuli ilon, onnen, toivon ja epäuskon tunne siitä, että kerrankin lakia noudatettiin siten kuin sitä pitää noudattaa. Sairaan outo juttu”, kuvailee aktivistien puolustusta hoitanut Tuuli Talvinko ihmisten tunteita käräjäoikeuden päätöksen jälkeen.

 

Tapaus osoittaa, että ympäristölainsäädäntö on äärimmäisen heikko, eikä sitä läheskään aina noudateta. Päinvastoin, lain kirjaimen noudattaminen nostattaa harvinaisuudessaan riemun kiljahduksia. Nähtäväksi jää, voiko pakkotilan käsitettä käyttää oikeudessa esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, kun ilmastolakia on rikottu. ”Latu on nyt sille avattu”, sanoo Tuuli Talvinko.

 

Stansvikin puiminen oikeudessa kuitenkin jatkuu vielä. Syyttäjä on valittanut päätöksestä hovioikeuteen, ja käräjäoikeudessakin on vielä käsittelemättä yhden niskoittelusta syytetyn tapaus. Toiselta puolen, kuusi Helsingin virkamiestä on saanut syytteen lain suojeleman noron turmelemisesta. Tämä tapaus ei ole vielä tullut oikeuteen.

 

Erittäin uhanalainen kirvelilattakoi on Lapinlahden puistoon suunnitellun satamatunnelikiistan keskiössä. Kuva: Marko Mutanen CCO 1

 

Sympaattinen pikkuperhonen ja satamatunneli

Laura Kolehmainen nostaa keskustelussa esille oman lempilapsensa, jonka keskiössä on Lapinlahteen suunnitellun tunnelinsuun vaikutus erittäin uhanalaiseen kirvelilattakoihin. Satamatunneli on suunniteltu kulkemaan Jätkäsaaresta Länsiväylälle, ja se leikkaisi osan Lapinlahden puistosta, joka on yksi perhosen kolmesta esiintymispaikasta. Helsingin satama on luvannut yrittää perhosten pelastamista viljelemällä sen ravintokasvia muualla, mutta lapinlahtelaiset yhdistykset yrittävät pelastaa perhosen oikeusteitse.

Tässä mitataan luonnonsuojelulain voimaa suojella uhanalaista lajia, sanoo Kolehmainen. ”Jos Helsingin satama saa rakentaa kirvelilattakoin tärkeimmälle esiintymispaikalle tunnelin, se merkitsee sitä, että luonnonsuojelulain turvin saa jälleen kerran hävittää yhden uhanalaisen lajin. Tämä tuntui niin absurdilta, että tartuin tapaukseen.” Tapaus on vireillä hallinto-oikeudessa, ja Kolehmainen toimii Lapinlahden yhdistysten asiamiehenä.

Luonnonsuojelulaista huolimatta maassamme on tuhottu lukemattomia uhanalaisten lajien elinpaikkoja, laillisesti lupaviranomaisen myöntämällä poikkeusluvalla. Mutta Laura Kolehmainen aikoo nyt toden teolla mittauttaa luonnonsuojelulain tehon. Hänen kolleegallaan taas on työn alla toisella tavalla uraauurtava juttu Lapin tuomioistuimissa.

 

Ovatko Metsähallituksen metsät yksityisiä?

 

Kyse on Kolarin Aalistunturista. Lapin käräjäoikeus langetti tammikuussa 2026 isot, melkein 30 000 euron vahingonkorvaukset kahdeksalle Metsäliikkeen aktivistille, jotka estivät Metsähallituksen hakkuita Aalistunturilla vuonna 2023. Aktivistit tuomittiin hallinnonloukkauksesta, koska Metsähallituksen tulkinnan mukaan kyseinen metsä ja tie, jolle aktivistit perustivat talvileirinsä, ovat Metsähallituksen Metsätalous Oy:n yksityisaluetta. Silloin sillä alueella ei olisi mielenosoitusoikeutta. Näin siis siitä huolimatta, että Metsähallituksen metsät ovat valtion, siis meidän kaikkien, metsiä.

Aalistunturin käsittely oikeudessa jatkuu. Kuva: Ida Korhonen

 

Metsähallituksen metsätoimista on syntynyt varsin konservatiivinen, jopa agressiivinen kuva. Esimerkiksi Greenpeace on tehnyt ilmoituksen 70:stä Metsähallituksen luonnonmetsästä, jotka ovat paraikaa uhan alla. Mutta kyseistä yksityismetsäargumenttia se ei ole koskaan aiemmin käyttänyt oikeudessa. ”Tämä tuli meille kaikille, sekä aktivisteille että minulle, täysin puskista”, sanoo Tuuli Talvinko, joka edustaa oikeudessa aktivisteja.

 

Herääkin kysymys, onko Suomessa julkisia alueita ollenkaan, jos kansallisomaisuutemme valtion metsät ovat yksityisomaisuutta. Siis varsin perustavaa laatua oleva kysymys.

 

Lapin käräjäoikeuden päätöksestä valitetaan hovioikeuteen. Aalistunturin tapaus siis jatkuu, eikä käräjäoikeuden päätös ole vielä lainvoimainen.

 

Ympäristöaktivismi ahtaalla

Maailmalla on nyt vallalla kovien arvojen aika. Ympäristölainsäädäntöä puretaan eri maissa, kun sota- ja teknologiateollisuus tarvitsevat yhä enemmän kriittisiä mineraaleja. Muutoinkin aimo osa maiden budjeteista menee nyt sotavarusteluun. Ilmastonmuutoksella ja luontokadolla on vain vähän painoarvoa tämän hetken päätöksenteossa. Myös ympäristöaktivistien kohtelu koventuu.

 

Tuuli Talvinko pohtiikin ympäristö- ja muun aktivismin asemaa vakavana. Hän pelkää, että se mitä tapahtuu muissa maissa, tulee pikkuhiljaa meillekin. ”Se on hyytävä näky. Esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja varsinkin Briteissä politiikka on hyökkäävää. Esitellään lainsäädäntöä, joka rajoittaa kokoontumisoikeutta ja sananvapautta, tehdään jopa kotietsintöjä aktivistien koteihin”, hän sanoo.

Talvinko kuitenkin muistuttaa, että Suomessa on varsin toimiva ja laadukas tuomioistuinlaitos. Aloitteet Elokapinan kriminalisoimiseksikin torpattiin aika nopeasti. Lisäksi instituutiomme ovat vahvoja, ja suomalaisilla on vankka keskinäinen luottamus. Näistä syistä on mahdollista torjua muiden maiden kehityskulkuja, pohtii Tuuli Talvinko. ”Siksi on mielekästä puolustaa aktivismia juuri Suomessa, juuri nyt.”