‹ Takaisin

Mikä on metsien tehtävä tulevaisuudessa? 

 

Jaana Kanninen

 

Koneen Säätiön ja DialogiAkatemian järjestämät metsädialogit osoittavat, että ihmisten käsitykset metsien tehtävästä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä ovat edelleen kaukana toisistaan. Tarve yhteiselle ymmärrykselle on kuitenkin kova.

 

Syksyllä 2024 järjestetyt metsädialogit toivat saman pöydän ääreen metsäteollisuuden edustajat, metsänomistajat, tutkijat, aktivistit ja luonnonsuojelijat. Luottamuksellisissa keskusteluissa aiheena oli: Mistä metsiin liittyvistä asioista emme pysty keskustelemaan Suomessa? Dialogeja järjestettiin kaksi, molemmissa oli vajaat 40 henkeä.

 

Dialogit järjestettiin, koska Suomessa metsäkeskustelu on hyvin polarisoitunutta, toistensa mollaaminen ja jopa maalittaminen etenkin sosiaalisessa mediassa on yleistä, niin että monet tutkijat ovat vetäytyneet julkisesta keskustelusta. Yhtä mieltä metsädialogien osallistujat olivat siitä, että painostuksen on loputtava.

 

Koneen Säätiö on tehnyt yhteenvedon keskusteluista. Niissä ei ilmennyt erimielisyyttä siitä, että metsät ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen, luontokadon ja talouden näkökulmista. Mutta keskustelut ovat usein hyödyttömiä, koska eri toimijat käyttävät eri faktoja ja tutkimustuloksia, ja katsovat asioita vastakkaisista näkökulmista. Tällöin metsien merkitys kansantaloudelle, teollisuudelle tai ihmiskunnan tulevaisuudelle näyttäytyy eri valossa.

 

Tämän päivän päätöksentekijät eivät myöskään ota juurikaan huomioon tutkimustuloksia ja faktoja, mikä koettiin ongelmalliseksi. Poliittisten päättäjien ymmärryksen metsästä ja luonnosta ajateltiin olevan yleisesti ottaen vähäistä.

 

Kuva: Kukka Ranta

 

Metsä hahmotetaan tarinoina

 

Metsädialogit toivat esille useita eri narratiiveja, tarinoita, siitä mitä metsä itse kullekin merkitsee. Toisille metsä symbolisoi suvun tarinaa monessa eri sukupolvessa. Tähän tarinaan sisältyy ajatus siitä, että metsä on luonut hyvinvointia itselle, perheelle ja koko yhteiskunnalle. Metsän hyödyntämistä taloudellisesti pidetään positiivisena ja arvokkaana perinnön vaalimisena.

 

Laajimmassa merkityksessään sukutarinasta kehkeytyy kansakunnan tarina. Metsät ovat mahdollistaneet Suomen kehityksen siksi vauraaksi hyvinvointivaltioksi, joka se nyt on. Siksi metsien hyödyntäminen nähdään isänmaallisena tekona. Tätä lähellä on pääomatarina, joka katselee metsää metsäteollisuuden näkökulmasta. Metsä nähdään raaka-aineena ja taloudellisen voiton lähteenä. Tällöin metsää hoidetaan talousmetsänä, ja muunlaiset metsän tehtävät ovat toisarvoisia. Pääomatarinan osa on viime aikojen ajattelu luontoarvomarkkinoista, joka on saanut aiempaa enemmän alaa. Hiilinielu- ja luontoarvomarkkinoiden kautta metsänomistajan olisi mahdollista hyötyä metsästä taloudellisesti muutoinkin kuin vain myymällä puuta.

 

Toisaalta osa keskustelijoista näki metsillä olevan itseisarvoa, jota pitää suojella. Suojelutarinan taustalla on syväekologinen maailmankatsomus, jonka mukaan ihmisellä ei ole erityisasemaa planeetalla.  Tällöin nykyinen metsien ja luonnon tila yksinomaan taloudellisen hyödyn lähteenä nähdään dystopiana. Ihmiskunta on ajanut omat olemassaolon ehtonsa tuhon partaalle.

 

Osa keskustelijoista kaipasikin Suomen metsille planetaarista tarinaa. Ihminen ja luonto ymmärretään tällöin yhdeksi kokonaisuudeksi, ja ainoa tie tulevaisuudessa on kulutuksen vähentäminen sellaiseksi, että maapallo kestää sen.

 

Esille tuli myös alkuperäiskansojen metsäkäsitys, Suomessa saamelaisten. Saamelaisten luontosuhde on tämän tarinan mukaan erilainen kuin valtaväestön, joka kokee vahvasti omistusoikeutta metsään ja maahan. Saamelaisten mukaan ihminen ei voi omistaa maata, vaan ihminen on osa maata, ja maa ylläpitää saamelaisten kulttuuria.

 

Viime aikojen tutkimus on tuonut mukanaan ekosysteemitarinan. Metsien merkitys ilmastonmuutoksessa ja luontokadossa on alkanut saada yhä suurempaa painoarvoa, usein myös metsien merkitys ihmisen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Myös metsä kansanperinteessä oli joidenkin keskustelijoiden mielestä tärkeä.

 

Yhteinen suunta kateissa

 

Kun metsää katsotaan näin monelta eri suunnalta, on selvää, että on vaikeaa löytää yhteistä näkemystä metsien käytölle tulevaisuudessa. Laajin ristiriita on talouskäytön ja säilyttämisen välillä. Eri näkökulmaa edustavat ihmiset puhuvat usein aivan eri aikajänteestä: markkinatalouden kvartaaleista aina planetaarisen näkökulman vuosimiljooniin.

 

Dialogeissa todettiin, että arvojärjestelmä, joka palveli Suomea hyvin sotien jälkeen, on aikansa elänyt. Ekologiset ja yhteiskunnalliset kriisit ovat kasvussa, eikä päätöksiä voida tehdä vanhan mallin mukaan. Maapallo on niin kriittisessä tilassa, että nyt tarvitaan kokonaan uutta katsantokantaa. Samaan aikaan oltiin hyvin tietoisia siitä, että historian saatossa on syntynyt metsätalouden hegemonia, jossa metsäteollisuus ja metsänomistajat ovat käyttäneet merkittävää valtaa poliittisessa koneistossa. Näin päätöksenteossa tulee voimakkaimmin esiin juuri metsäteollisuuden kanta. Kriittiset äänet jäävät kuulumattomiin.

 

Myös luonnonsuojelijoiden harjoittama kansalaistottelemattomuus herätti metsädialogeissa kriittistä pohdintaa. Monet näkivät kuitenkin, että usein kansalaistottelemattomuus voi olla ainoa keino vaikuttaa asioihin.

 

Keskusteluissa löytyi useita seikkoja, joista oltiin kutakuinkin samaa mieltä. Sekä metsätalouden että metsiensuojelun parissa työskentelevät totesivat, että menneisyydessä on tehty virheitä metsien hoidossa. Sellaisiksi laskettiin soiden ojittaminen ja suuret avohakkuut. Erilaisia katsantokantoja herätti se, ovatko menneisyyden virheet johtuneet väärästä ymmärryksestä vai häikäilemättömyydestä. Tällaisia mietteitä kirvoittivat muun muassa kesän 2024 raakkutuhot Stora Enson hakkuutyömaalla Kainuussa.

 

Avoin dialogi on ainoa tie eteenpäin

 

Metsätalous selvästi elää murroskautta, siitäkin oltiin samanmielisiä. Siihen vaikuttavat niin laajat ympäristöuhat kuin muuttuvat markkinat ja Venäjän hyökkäyssota. Kritiikkiä sai se, että Suomen metsistä tuotetaan pääasiassa matalan jalostusasteen hyödykkeitä. Itse asiassa kehitys on kulkenut jopa taaksepäin, kun painopaperin kysyntä on laskenut, ja metsäteollisuus on palannut selluntuotantoon. Samalla kuitupuun tarve on kasvanut. Dialogeissa todettiin, että monet eri toimijat tavoittelevat korkeamman jalostusasteen tuotteita, joilla voitaisiin myös vähentää hakkuiden määrää. Uudet keksinnöt ja tuotantolinjat eivät ole kuitenkaan edenneet puheita pitemmälle.

 

Tärkeimpinä ja kiireisimpinä ratkottavina asioina mainittiinkin metsänhakkuiden määrä. Pitäisikö metsien hakkuita rajoittaa ja kuinka paljon? Siitä ei ole yksimielisyyttä. Myös vanhojen metsien kriteerit puhuttivat, kun hallitus laati ne niin tiukoiksi, että maahamme ei juuri jäänyt suojeltavaa. Keskustelua synnyttivät myös suojelukorvaukset sekä metsien ennallistaminen.

 

Metsäkeskustelun polarisoituminen ja äänensävyjen kärjistyminen huolestuttavat  metsädialogeihin osallistuneita suuresti. Silti monet uskovat, että avoin keskustelu on ainoa tie eteenpäin. Niinpä nyt käydyt luottamukselliset dialogit koettiin mielekkäiksi, vaikkakin vaikeiksi.

 

 

 

Koneen Säätiön yhteenveto metsädialogeista:

https://koneensaatio.fi/wp-content/uploads/2025/01/Luottamukselliset-metsadialogit-–-Yhteenveto.pdf