‹ Takaisin

Dialogia etsimässä

Tässä sarjassa kuullaan eri metsätoimijoiden näkemyksiä ja pyritään yhteisymmärrykseen

Teksti ja kuva: Jaana Kanninen

 

 

 

Metsäteollisuuden kannat kuultavat ministerin metsäpolitiikassa

 

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah perustelee metsäpolitiikkaansa kristillisellä ihmiskuvallaan. Kuitenkin nykyhallituksen päätöksissä kuuluu vahvasti metsäteollisuuden ääni, kirjoittaa Jaana Kanninen. Tutkimustieto sen sijaan on päätöksenteossa usein sivuutettu.

 

On luonnollista aloittaa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah’n haastattelu Metsähallituksen hakkuupolitiikalla. Tämä siitä syystä, että Metsähallitus on juuri nyt kaikkien huulilla, eikä aina kovin myönteisessä sävyssä. Samaan aikaan kun luontokato ja metsien hiilinielun romahtaminen herättävät suurta huolta, Metsähallitus hakkaa tai suunnittelee hakkaavansa kymmeniä vanhoja, lähes luonnontilaisia metsiä. Ympäristöjärjestöt ovat listanneet 70 tällaista hakkuukohdetta.

 

Orpon hallitus on linjannut, että Metsähallituksen valtiolle tulouttaman rahamäärän on noustava hallituskaudella noin 120 miljoonasta 140 miljoonaan euroon. Kysynkin ensimmäiseksi ministeri Essayah’lta, miksi Metsähallituksen tuottotavoitetta on nostettu ympäristöhuolista huolimatta. ”Tuottotavoitteet ovat täyttyneet helposti siksi, että puun hinta on ollut korkea, eikä hakkuita ole tarvinnut lisätä”, sanoo ministeri Essayah Metsäkissalle antamassaan haastattelussa. Hänen mukaansa hakkuut ovat reilusti alle sen määrän, mitä voitaisiin kestävästi hakata, joten lisäyksen varaakin on.

 

Ja niin ehkä täytyykin jatkossa tehdä, sillä tällä hetkellä puun hinta on laskemaan päin.

 

Metsähallitus itse perustelee vanhojen metsien hakkuita sillä, että ne eivät mahdu hallituksen vuosi sitten hyväksymien vanhojen metsien kriteereiden sisään. Tutkijat varoittivat tuolloin, että kriteereistä tehdään niin tiukat, että ne eivät juurikaan kata uusia metsiä, vaan päinvastoin antavat luvan hakata vanhimpia metsiämme. Mutta tieteen ääni ei näkynyt hallituksen päätöksissä. Metsähallituksen tämänhetkinen hakkuupolitiikka osoittaa, että tutkijat olivat oikeassa.

 

Kysyn ministeri Essayah’lta, olisiko kriteerit syytä purkaa ja ottaa uuteen harkintaan. ”Ei missään tapauksessa. Olen niihin tyytyväinen, ne on laadittu yhteistyössä Luken ja Syken tutkijoiden kanssa, ja ministeriöiden yhteisellä poliittisella päätöksellä hyväksytty.”

 

Essayah muistuttaa vielä, että Orpon hallitus päätti vuonna 2024 suojella 31 000 hehtaaria valtion metsiä Lapissa, Pohjanmaalla sekä Kainuussa. Suojelumetsien määrää suunnitellaan vielä nostettavan useilla kymmenillä tuhansilla hehtaareilla ennen hallituskauden loppua. ”Mutta erilaisista historiallisista syistä johtuen valtiolla ei ole metsiä eteläisessä Suomessa. Niinpä kun halutaan suojella vaikkapa tiettyjä eteläisiä lehtotyyppejä, käytämme Metso-ohjelman rahoitusta. Sen avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsiään”, sanoo ministeri.

 

Essayah ei näe tarvetta hakkuiden vähentämiselle

 

Sari Essayah edustaa Suomen Kristillisdemokraattista puoluetta, ja hänellä on siis kristillinen maailmankuva. Hän pitää tätä merkittävänä ohjenuorana toiminnalleen maa- ja metsätalousministerinä: ”Kyllä, Raamatun alkulehdillä annetaan ihmiskunnalle käsky viljellä ja varjella. Oma poliittinen liikkeeni lähtee juuri luomakuntavastuusta, ja pidämme huolta, että tulevillakin sukupolvilla on metsiä.”

 

Raamattu näyttää menevän Essayah’n politiikassa tieteen edelle useallakin tavalla. Tutkijat ovat esittäneet, että koko maan hakkuumääriä pitäisi pudottaa noin 10-15 prosenttia. Viime vuosina hakkuut ovat olleet noin 74 miljoonaa kuutiota, mutta aiempina vuosikymmeninä ne olivat 60 miljoonan kuution tuntumassa vuodessa. Muun muassa Suomen ilmastopaneeli ja luontopaneeli ehdottavat paluuta aiemmalle tasolle sekä ilmasto- että luontotavoitteiden saavuttamiseksi.

 

Ministeri Essayah on täysin toista mieltä tiedeyhteisön kanssa: ”Se ei ole ilmaston kannalta järkevää, koska nuori kasvava metsä sitoo hiiltä kaikkein eniten. Jos jätettäisiin hakkaamatta niin joo, hetken aikaa näyttäisi, että hiilivarastot kasvavat. Mutta sen jälkeen meillä ei olisi kasvamassa uutta metsää. Jatkuva, uudistava metsänhoito on paras tapa tehdä ilmastopolitiikkaa.”

 

Essayah’n kannoissa kuultaa kirkkaana läpi metsäteollisuuden ääni. Tuorein tapaus koskee lintukantojen suojelemista pesintäajan hakkuiden ohjaamisella. Nyt valmistellaan muutoksia metsälakiin ja luonnonsuojelulakiin siten, että säännökset pesimäaikaisista hakkuista täsmentyvät ja tulevat ensimmäistä kertaa kirjatuiksi lakiin. Pesimäaikaisia hakkuita ei kuitenkaan kielletä, vaikka luontojärjestöt ovat vaatineet tätä. ”No ei, koska lainsäädännöllä pidetään huolta sekä puunhuollosta että lintujen suojelemisesta,” sanoo maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah.

 

Kysyn häneltä vielä, olisiko maahamme syytä saada yhteiskuntasopimus metsien tulevasta käytöstä, koska eri tahojen näkemykset ovat nyt niin kaukana toisistaan. Ministeri Essayah’n mukaan yhteiskuntasopimus on jo olemassa; se on vuonna 2022 tehty kansallinen metsästrategia.

 

Ministeri Sari Essayah’n haastattelu kokonaisuudessaan tästä linkistä https://open.spotify.com/episode/3B2nAEhDQGiK4OZcXXpfOi?si=fb58ba12a7174988